Potilas

Noin viikko sitten Rudin vasen silmä alkoi harmaantua, vuotaa ja aristaa. Tuttu juttu, mä tuumin. Tämähän on sitä kroonista silmätulehdusta, mistä poju on kärsinyt jo vuosia. Tällä kertaa se on ehkä vähän kipeempi kuin ennen, kun Rudi vähän vinkuu silmää rapatessaan, eikä silmä kyllä rähmi paljon niin kuin yleensä, mutta menee ohi ihan vedellä hautomalla eläinlääkärin ohjeiden mukaan.
Tai ehkä sittenkin pitäisi mennä klinikalle. No, ehkä ensi viikolla. Mutta jos nyt kuitenkin soittais sinne... saa sitten mielenrauhan tästä asiasta. Puhelimeen vastaava eläintenhoitaja varaa meille huolestuneena ajan tunnin päähän. No mikäs siinä, saadaan sitten ne antibiootit nopeampaa.

"Meidän täytyy rauhoittaa Rudi ja tutkia tämä silmä kunnolla", ystävällinen eläinlääkäri ilmoittaa rauhallisesti. Mä tunnen jo palan kurkussa. Mitä nyt?? Vihaan käydä eläinlääkärissä omien lemmikkieni kanssa.

Rudille tehdään monenlaisia kokeita. Silmien kuivuuskoe, silmänpainekoe, silmän värjäyskoe, raaputetaan sarveiskalvon pintaa ja ihmetellään. Tulos on raadollinen. "Sarveiskalvosta löytyi vanha arpi, joka on alkanut avautua. Sarveiskalvossa on laaja ja syvä haava, jonka vuoksi silmä on lähes puhki", eläinlääkäri kertoo vakavasti. "Jo seuraava raapaisu olisi voinut puhkaista silmän."
Mulla on ongelmia ymmärtämisen kanssa. Mä pidätän itkua naama vääntyneenä, kunnes en enää pysty siihen, vaan itken itken itken ihan hysteerisenä. Shokki on valtava. Rudi on ollut aivan normaaliin tapaansa energinen, hyväntuulinen, hyvinsyövä ukkeli ja nyt sillä onkin yhtäkkiä silmä lähes puhki?? "Syvät silmähaavat eivät ole niin kipeitä kuin pintahaavat", lääkäri selventää. Uskomatonta.


Kontrolli on puolen viikon päästä ja sinne saakka otetaan neljää lääkettä ja pidetään tiukkaa kauluria paikoillaan. Rudi on varsin urhea pikku potilas! Silmätipat ja kipulääkkeet otetaan vastaan häntää heilutellen ja kauluriakaan ei tarvitse turhaan raapia. Silmä on hyvin samea ja harmahtava.

Ennen kontrollia pelätään. Pelkään, että silmä on mennyt huonompaan suuntaan, enkä ole osannut antaa lääkkeitä oikein. Pelkään myös, että silmä joudutaan leikkaamaan. Pelkään, että sokeus on este iloiselle koiranelämälle. Pelkään toisessakin silmässä olevan vikaa. Kaikista eniten pelkään, että molemmat silmät ovat vioittuneet ja leikkausta vailla. Ehkä lopetus onkin ainoa vaihtoehto? Työpäivä meinaa mennä itkuiseksi.

Mutta parempaan päin mennään! Silmän solut ovat alkaneet uusiutua niin paljon, että kalvon pinta on jo melkein sileä. Lisäksi silmä on alkanut jo kasvattaa uutta kuodsta. Alle viikossa! Myöhemmin silmään voi ilmestyä lihaklöntti, joka kuitenkin häviää ajan kanssa.

Voi sitä helpotuksen määrää! Hymyilyttää :) Olen juuri alkanut tajuta, miten paljon olen kiintynyt tuohon nyt lääkkeiltä ja sairaudelta lemuavaan karvaotukseen, joka oli ripuloinut eräänä päivänä suoraan etuoven eteen (khyyyllä, astuin sukkasilleni suoraan tuoksuvaan, lämpimään läjään. Just for You! With Love, Rudi xxx). Rudi on mun perhe täällä. Miten koditon olo mulla olisikaan ilman sitä...

Tästäkään episodista ei olisi selvitty ilman ystäviä ja kavereita ja mun loistavaa dogsitteriä, joka on painonsa arvoinen kullassa. Ystävät ovat tukeneet ja muistaneet meitä rukouksin, hoitaneet Rudia mun raataessa yli kymmentuntisia työpäiviä, kuskanneet meitä klinikalle ja kuunnelleet mun huolia. Voi miten mä tulisinkaan toimeen ilman näitä ihania!

Minibreak

Sainpas toteutettua kaupunkilomani pääkaupungissa. Ensin ajattelin, ettei vuorokaudes kerkee kyllä yhtään mitään, mutta päinvastoin!

Ehdin...

- ostaa kesän ekat kirsikat ja herneet
- matkustaa junalla, metrolla, ratikalla, autolla ja bussilla



- syödä thai-ruokaa hauskas seuras
- vaihtaa kuulumiset moneen kertaan, raportoida ja parantaa maailmaa
- rakastua noin miljoonaan kauppaan ja shoppailla Itikses ostamatta mitään paitsi ruokaa
- nukkua ylelliset 7 tuntia Kalliossa sijaitsevassa kämpässä, jossa tuoksui Venäjä



- kahvitella
- tippua sängystä
- kastua sateessa



- tutustua uusiin ihmisiin ja kokea oloni kotoisaksi
- istua viihtyisän kämpän ikkunalaudalla syömässä aamusalaattia
- ihastua artistiin nimeltä Sigur Ros



- rentoutua työtohinoista lähes täydellisesti
- ikävöidä vähän vaavia
- kumota epäluuloiset ennakkoluuloni stadilaisia kohtaan
- nauraa PALJON

Vanhat ystävät... ne on kuin antiikkia. Kaunistuvat elämän kolhuista ja kasvattavat arvoaan vuosi vuodelta. I LOVE them <3

En dröm av hem

Hehkutin taannoin erästä kämppää, jonne haluaisin muuttaa.. nyt olen askeleen lähempänä muuton toteutumista! Sain yhteyden asunnon omistajaan ja juteltiin vuokraamisesta hetkinen. Hän oli oikein myötämielinen -koirakin olisi tervetullut- ja lupasi olla yhteydessä jatkossa. Mikään ei ole vielä varmaa, mutta oon silti aivan happyhappyjoyjoy. Hyvästit ruma lattia ja kolkot seinät!

Vain ihanaa naapuriani tulee ikävä, mutta nähdäänhän me joka päivä koulussa. :) Hyvät ystävät on sitten kultaa!!

Rudi ois jo lähtövalmis :) Matkaan vaan, aina noita naisia saa oottaa!!!


Elloksen syystalvi-kuvasto oli pudotettu postilaatikkoon. NOOOooouuuu! Hello, kesä kuumimmillaan, ei nyt saa hullaantua kaikenlaisista upeista villaluomuksista ja nahkasaapikkaista. Päätin, etten avaa sitä vielä pariin viikkoon. Sen sijaan shoppailin kevyempää vaatetta Micksistä. Paljon violetin eri sävyjä, nam :) Olikin niin hiellä ja kovalla työllä ansaittuja vaatteita, ettei saa kaduttaa ollenkaan, että tuhlasin niitä vaatteisiin ;)

Kuumasta kesästä puheen ollen... ilmastointiputkessani asuva pajulintu on saanut poikasia ja makkarissa voi kuulla ihastuttavia viserryksiä <3 Ja kiitos kuumuuden, valon ja stressin en nukkunut yksikään yö kuin tunnin -senkin lattialla Rudin kuorsatessa leveästi mun sängyssä! Miten niin tassun alla??

sinisiä punasia gerberan kukkia...!

Tai ainakin vaaleanpunaisia :)

Lupasin jo tovi sitten naapurilleni, että ostan meille pihakukki, jotka mätsäävät hänen vaaleanpunaiseen grilliinsä ja perunalaatikoihinsa. Joten Nut, kukkaihmisistä vähäisin, pyöräili Minimaniin ja osti gerberoja :D Ja sitten toki äipälle soitto: "Hei, ostin gerberoja, miten nämä istutetaan??"
"Voi tyttörakas, ne on sisäkukkia!"

Sisäkukkia tahi ei, yritys on kova, joten istutan ne hienosti ja pistän kuistille... kuolkoot sitten kun kuolevat! Luultavasti ensi viikolla, kun unohdan kastella ne :D

A Dress To Wear

Täydellisen, kesähäihin sopivan juhlamekon etsiminen on melkoinen ruljanssi. Jokaisesta mekosta on helppo löytää virheitä... upeasti istuva luomus riitelee hiusteni punaisuuden kanssa, nettikaupat on täynnä vaalenapunaista ja pinkkiä, joita välttelen enemmän tai vähemmän pukeutumisessa (kiitos punaisuuteen taittuvan ihonvärini...), eräs mekko näytti tuulipukukankaasta valmistetulta, toinen oli niin porno että pappi pyörtyisi ja kolmas ei mene kiinni. Ja minä kun haluan löytää upean, kesäisen, naisellisen, hyvin istuvan, kohtuuhintaisen, räiskyvän ja katseet kääntävän mekon... olla KAUNIS!
(Ikinä ei voi tietää, kehen kesähäissä törmää u know ;P)


Vihdoinkin turhautunut etsintäni on päättynyt. JA mekkoni ON kaunis :) Se sopii hiuksiini, korostaa silmiäni, vaatii vain muutaman neulanpiston ja on malliltansa huoleton... aika perfetta, etten sanoisi ! Se on myös tarpeeksi vaatimaton, ettei ylipukeutumisen vaaraa ole, ja toisaalta taas sopivasti juhlava. UUUUuuuu.. vielä kaksi viikkoa, sitten saan tuon päälle :)

Mekko löytyi suomalaisesta Fabela-nettikaupasta. Sieltä löydät edullisia naisten yläosia juhlaan ja arkeen. Toimitus oli todella nopea -tein tilaukseni muistaakseni maanantaina ja nyt jo ennen viikonlopppuja paketti oli postilaatikossani.


Mekon ajattelin maustaa mustalla nahalla ja blingblingillä. Kengät ruseteilla second handia, korut Sloveniasta ja pyöreä laukku Lontoosta (ketjun asensin itse -asennelisäys :D). Näitä häitä on odotettu, pian juhlitaan!

Se on Rudi täs HAU!

Mulla on niiiiiin tylsää. Boooooring. Igav. Koulu loppu ja Nut muuttui aikuiseks. Melkoinen saavutus 21-vuotiaalle...

Tuo tyttö on mennyt sekaisin. Hull! Se herää 02:30 valmistamaan lounasta itsellensä. Siinä vaiheessa mä nostan kulmiani "Huomentamitäsätouhuat"-tyyliini. Oon nyt viikon aikana tottunut siihen, että lenkille on turha haaveilla pääsevänsä tuohon aikaan. Niinpä vain katselen sen puuhastelua, kun se lähtee töihin. Oven sulkeuduttua mä käännän kylkeäni ja tuhahdan. Aikuiset!

Joskus puolen päivän aikaan se sitten palaa. Lõpuks ometi. Mä en oo niitä poikia, joita yks tytteli hetkauttais suuntaan tai toiseen ja nousen lämpimästä sängystä vasta, kun kuulen sanan "pissalenkki". Se onkin ainut asia, mikä on varmaa: pissalenkki töiden jälkeen. Ja ruoka.
Mutta sen jälkeen... sitten nukutaan! Puolen tunnin päikkärit venyy helposti neljäksi tunniksi. Mä teen, mitä koiran on tehtävä -annan vertaistukea. Me pötkötetään vierekkäin sen kapeessa sängyssä ja Nut nukkuu sikeesti kuin pikkupossu. Onneks mulla on hyvät unenlahjat. Reppana on ollut vähän kipeenäkin, niin yritetään ymmärtää.

Tänä kesänä saa vain haaveilla pitkistä metsälenkeistä... :S Mutta eilen meillä oli hauskaa! Käytiin suolenkillä ja mä sain juosta irti metsässä. Mä yritän nyt kovasti tulla luo käskystä aina silloin tällöin, että saisin olla useammin irti :) Ma naudin palju.

Nut on vähän (palju!) huonomuistinen ja se on unohtanut jakaa täällä muutaman komian kuvan musta. En oo mitenkään ylpee tai mitään, mutta näin tyylikäs poika ansaitsis kyllä oman kalenterin tai jotain. Julkiseen levitykseen!

Mä heitin talviturkin tuos puolivälis toukokuuta. En oo turhan nuuka, niin tuommoinen oja oli ihan ok. Siinä sit seilasin eestaas ja tunsin itseni ihan staraks ku Nut juoksi perässä kameran kans. Huomaa onnellinen virne. Vesikoira on vesikoira!

Täällä on kaikenmaailman iilimatoja, niin Nut ei oo pahemmin päästäny mua uimaan nyt. Joen rannalla se halus kyllä mua kuvata ja välillä pulahdin sitten veteen.


Ma tean. Säkin haluat semmosen kalenterin, nimmarilla.

No, nauttikaa te auringonpaisteesta! Mä yritän saada tuon akan nyt reippaileen ulos.. houkuttelen vaikka sillä, että ei ole kunagi ei tea keneen siel lenkillä voi törmätä... vaikka johonki kesäkolliin. Joo.

Kuolapusuja!

Rudi

ps. Tuo google-kääntäjä on kyllä kätevä! Voin vaikka opetella kotikieltäni viroa kun tulee liian tylsä hetki. Ma olen geenius!!

Vinyyliä

Mun seinää koristaa kasa vanhoja gospel-vinyylejä ja tykkään niistä ihan mielettömästi. Note huono valaistus, tätä VIHAAN mun kämpässä... eniveis, sain inspiraation taiteilla vinyylistä kulhon Minä itte- blogin kautta.


Rudi ulos narun päähän, ikkunat auki (kaasuvaara :D). Uuni 150-asteiseksi ja vinyyli pellin päälle nurinpäin asetellun kattilan päälle sulamaan. Ja sitten muotoilemaan. Tämmöinen tuli!

Ehkä helpoin tuunaus ikinä :)

Tässä vielä tää vanha kesärenkutus, jolla yritän nostattaa kesälomafiiliksiä. Oon väsynyt, koska heräsin töihin puoli 3 yöllä, mulla on vuosisadan pisin nuha (homenuha, sanon minä!), kämppäasia ei edisty, kiva viikonloppu loppui ja mulla on vähän ikävä kotiväkee. Snif. No ei, en oo kuin vähän alakuloinen, parasta olisi varmastikin lähteä Rudin kans ulkoileen pariksi tuntia tuonne tuuliseen kesäpäivään.

Kootut kammotukset

Kuvituksena kämppäni kootut kammotukset eli liian monta syytä muuttaa pois.

Makuuhuoneen lattia. Kaunis?


Vuosia mä haaveilin omasta kämpästä asuessani kotona ja muiden nurkissa. Se, miten mä päädyin näin kamalaan luukkuun, ei ole salaisuus: meren toiselta puolelta on hyvin vaikea löytää täydellistä kämppää, etenkin kaupungista, josta ei tunne ketään. Joten opiskelija-asuntoonhan mä päädyin ja täällä on kituutettu nyt kokonainen lukuvuosi. Kiitos ihanan naapurini, joka on samalla myös yksi parhaimmista kavereistani, elämä on enemmän kuin siedettävää. Koulu ja loistavat lenkkipolut on ihan lähistöllä ja kaupunginosa rauhallinen, mutta...


Tähän kuvaan mahtuu paljon hirvittävyyksiä: seinän levyiset verhotangot nipsuilla,iljettävät ilmanvaihtokanavat ja katon rajassa risteilevät putket.

Rudin ja mun koti on melkoisen hirvittävä. Mun mieltä polttelee päästä muuttamaan. Yksi tärkeimmistä syistä on outo haju, jota esiintyy vain helteellä. Ummehtunut, myttynyt tuoksu, jonka luulin aluksi olevan edellisten asukkaiden jälkeensä jättämä ominaishaju. Nyt helteiden aikaa haju palasi vainoamaan meitä taas. Jatkuvan sairastelun vuoksi epäilemme hometta. Hyi, pelkkä sana HOME saa mut nyrpistämään nenääni.


Joku on polttanut tupakalla reiän kattoon?

Uusi asunto... valoisa, tilava, edullinen, muuntelukykyinen, hyvällä asuntoalueella, lemmikit sallittu ja kohtuullisen matkan päässä.


Kaikenlaisia pistokkeita on noin miljoona ja usko huviksesi, en ole tarvinnut niistä puoliakaan.

Mä luulin haluavani liikaa. Kunnes tänään tutustuin pian ehkä vapautuvaan kämppään, josta tulis perfecto mulle ja Rudille. Jos se vapautuu. Jos sinne saa ottaa lemmikkejä. Jos se on edelleen yhtä edullinen.


Tupakeittiön lattia. Pyörtyminen oli lähellä, kun avasin oven ja näin tämän.

Mä haluan sen! En malta odottaa... nyt ei sais innostua liikaa.


Lisää lumoavia detaljeja.

Mutta kun.. se olis täydellinen mulle.


Keittiön laatoitus.

Hyviä puolia olisi niin paljon:
+ Lyhyt matka keskustaan, pyörällä n. 5 minuuttia
+ ihanatihanat ikkunat. Koko olohuoneen ja keittiön levyiset isot ikkunat, jotka päästää paljon valoa sisälle.
+ parveke. Mä oon aina halunnut sisustaa parvekkeen. Sitä paitsi siellä oli lintulauta ja pyykinkuivausnarut -like just for me!!
+ ei outoja hajuja
+ vain kahdet portaat asuntoon - Rudi olis helppo kantaa ylös jos sen jalat alkaa rempata
+ iso ruokakauppa lähellä
+ uusia lenkkipolkuja
+ edullisuus!
+ ihania yksityiskohtia: pylväs, ikkunalaudat, erilaisia tapetteja
+ ihan ok lattia

Huonoja puolia on paljon vähemmän:
- pitkä matka kouluun, apauttirallaa 6 km
- järkyttävä kylppäri, mutta remppaaremppaa..
- hirvittävät kaapistot tarvitsevat hiomista ja uuden valkoisen maalikerroksen
- voi olla, että moni muukin olisi kiinnostunut
- vanha talo

Harmi, kun en tajunnut ottaa kuvia.. no, oon kuitenkin AIVAN täpinöissäni, joten parempi ruveta tekeen jotain fiksua ennen kuin sekoa. Muutama vaate tarvisi kipeästi tuunausta, ehkäpä aloitan niistä :) Mukavia viikonloppuja!

Never Ending Love

Kymmeniä puheita ja paksuja kirjoja Jumalan rakkaudesta. Miten se on silti niin vaikea käsittää? Ottaa omaksi? Luottaa Sanaan? Mä en tiedä, kuinka kauan aion vielä tapella vastaan Jumalan rakkautta, jolla ei ole loppua. Kuinka kauan kieltäydyn vastaanottamasta sitä...

Jumala raotti taas vähän mun silmiä viime sunnuntain kokouksessa. Mitä Jumalan rakkauteen tulee, mä oon niin kuin ravuri, jolla on puolilaput silmillä. Mä näen jotain mun ympärille, aavistan rakkauden rippeitä, tunnen luotettavan pohjan jalkojeni alla ja kaipaan nähdä paremmin, mutta ne laput pitävät mut ravaamassa suoraan, niin etten voi keskittyä täysin ulkopuolella olevaan. Itsensä aliarvostaminen toimii kuin ne laput. Niin kauan kun mä pidän mun ajatukseni siinä, mitä mä en ole, mihin musta ei ole, mitä mä inhoan itsessäni ja mitä mä oon vailla, mun kokemus Jumalan rakkaudesta ei voi avautua täysin.

1. Mooseksen kirjassa syntiinlankeemuksen jälkeen Adam ja Eeva piiloutuivat Jumalalta. Jumala liikuskeli puutarhassa ja kutsui miestä: "Missä olet?". Samalla tavalla Jumala kutsuu meitä edelleen, läpi aikojen, koska Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on loppumaton ja Jumala kutsuu meitä, kunnes on uuden taivaan ja uuden maan aika, jolloin Jumala asuu ihmisten keskellä, ja "heistä tulee hänen kansansa" (Ilm. 21:3).

Me ollaan käyty tästä ennenkin Jumalan kanssa keskusteluja. Että Jumala rakastaa mua koko sydämestänsä. Että mä oon ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin hänen silmissänsä. Että Jumalan mielestä mä oon kaunis. Että Jumala nauttii musta ja mun seurasta. Että mä oon ainutlaatuinen ja Hänellä on tarkka suunnitelma mun varalle. Että mun ei tarvi hävetä.

Kun mä harhaudun arjen pyörteisiin, enkä anna sijaa Jumalle, Hän huutaa mulle: "Missä olet?". Koska Jumalan rakkaus on niin täydellistä, ettei Hän tule väkisin kenenkään elämään. Pakotettu rakkaus ei ole aitoa. Jumalan rakkaus kysyy lupaa ja toivoo täysillä, että mä vastaan "Tahdon.".

I didn´t want to be a millionaire I just wanted you Now I´m a billionaire And I still don´t have you

Kesä ja kärpäset. Ja kaikki nuo rakastavaiset kävelemässä käsi kädessä kohti auringonlaskua.

Ikisinkulle tää aika on V-A-I-K-E-A. Voi huoh sentään, kun puristaa rintaa, vapisuttaa, silmät pullistuu päästä, iho kutisee, maha temppuilee, niiskututtaa ja päässä takoo kuin palokärki koputtelis mun hypotalamukseen reikiä. Oireet ei johdu siitepölyallergiasta. Vaikka itse asiassa, ehkä mä kärsinkin jonkinlaisesta allergiasta. "Enhaluaollayksintänäkesänä"-allergiasta.

Mun elämä on niin rikasta. Mulla on perhe, Rudi ja muut eläimet, ihania ystäviä, harrastuksia, opiskelu-ja työpaikat, kämppä, terve kroppa ja lahjoja moniin asioihin, Jeesus ennen kaikkea. Mut eipä musta silti tule epänormaalia, jos uskallan tunnustaa, että tarvitsen miehen ja kaipaan rakkautta... outoa, koska mä oon tottunut olemaan erikoinen ja poikkeava.

Ennen nautin täysin siemauksia tästä sinkkuudesta. Hei, saa katsella ketä haluaa (paitsi varattuja!) ja silti olla riippumaton ja itsenäinen. Enää mä en jaksa täysillä innostua siitäkään.

Mä haluan sut syömään mun luo brunssia sunnuntaina kokouksen jälkeen. Mä haluan tuntea rakkauden sua kohtaan mahan pohjassa ja varpaissa ja korvantaustoissa ja hiusten latvoissa asti. Mä haluan meidän soittelevan joka ilta. Mä haluan miettiä sun kanssa meidän tulevien lasten nimiä. Mä haluan ostaa sun kanssa auton ja traktorin ja kesämökin. Mä haluan luottaa suhun. Mä haluan sun lähtevän mun kanssa lenkille ja kastuvan lämpimässä kesäsateessa ja nähdä sun naururypyt, kun meistä tippuu vettä, koska sateenvarjo unohtui taas kotiin.

Mulla on ikävä sua, vaikka mä en edes tunne sua.

New Look

Kuten jo aiemmin kerroin, kotiloman aikana sekä Nut että Rudi koki melkoisen muodonmuutoksen. Nutellan hailakka brunettius katosi ja tilalle tuli rrredhead. Alkushokki oli aika karmiva, mutta nyt oon hyvin tottunut uuteen päähäni ja uskon viihtyväni näissä hiuksissa vielä pitkään. Puolen vuoden aikana mun hiukset on olleet välillä rastoilla, välillä suklaanruskeat, sitten oman väriset blondeilla raidoilla ja nyt punaiset. Vaihtelu virkistää :) Värejä tilailen Smartbeautylta ja tähän punaiseen oon ollut tosi tyytyväinen, paitsi että päänahka meinas palaa värjäillessä... :) Plussaa siitä, että näitä ei ole testattu eläimillä.

No, entäs sitten koiraherra?

before
after

Rudin edellinen omistaja tarjoutui trimmaamaan tämän äijän. Karvakasan alta kuoriutui varsin nuorekas ja hoikka poika, vai mitä? Itsekin hämmästyin, miten Rudi muuttui trimmin ansiosta. Kyllä on nyt kevyt olla!

Oon ollut valtavan tyytyväinen tuohon trimmiin. Enää ei tarvii pelätä, että ukkeli saa lämpöhalvauksen lenkillä. Ei myöskään tarvii siivota joka päivä kuraa lattialta (huh!). Ja mitä ihmettä, sillähän näkyy jo kylkiluut liikkeessä :)

Ihan yhtä hämmästynyt olin, kun kävin kotona puntarilla. Oon valittanu koko kevään, että oon niin lihonut ja turvonnut ja yhtäkkiä vaaka vilauttaa -5kg edellisestä, parin kuukauden takaisesta punnituksesta. WHAAAT?? Ihmettelinkin, että miten mun housut on venyneet niin suuriksi... :)

Uus look antoi ainakin mulle pirteyttä kesään. Tykkään tykkään tykkään!!

Kaihertaa mun mieltä..

Tiedätkö tunteen, kun joku vaate vain iskee täysillä ja kaihertaa sen jälkeen mielessä päivästä toiseen?? Mä löydän usein must-to-have-vaatteita telkkarista ja leffoista.

Yksi tämmöinen on ollut kuukausia sitten Salkkareissa Cindyn päälle puettu pinkki uimapuku.. niin kaunis! Oon etsinyt täydellistä uimapukua jo jonkin aikaa, koska joissain tilanteissa pukisin mieluummin bikinien sijaan uimapuvun. Sen kun saisi! Se oli yhtä aikaa sporttinen mutta naisellinen, juuri sellainen, mistä pidän.

Toinen mielessä piikitellyt asu vilahti tv:ssä, kun istahdin uimahallireissulla kahvion pöytään ja vilkaisin töllötintä, jossa juuri meni keskusteluohjelma koskien linnunpönttöön asennettuja videokameroita. Ohjelman juontajanaisella (ei hajuakaan ohjelmasta tai juontajan nimestä, hyvä Nut!) oli päällä ihanaihanaihana tummansininen tunika. Se oli satiinimaista materiaalia, jossa oli valkoisia kuvioita. Valtavan kaunis tunika, jossa oli ripaus etnohenkisyyttäl, mikä puree muhun :) Pakko saada!
Mutta kaikista pahin addiktio ja obsessio mulle on kehittynyt tästä...
kuva

Kyllä, se on Himoshoppaajan päällä nähty viitta. Upea!! Ottaisin kyllä enemmän kuin mielelläni nuo muutkin vaatteet, etenkin tuo hamosen..! Mutta tuo viitta. Ai niin, siitä tulikin mieleen, että onhan mun päiväunissa vilahtanut myös toinen elokuvasta tuttu viitta. Nimittäin tämä:


kuva

Mikä näissä viitoissa kiehtoo?? Jopa näin kesähelteillä tekis mieli pistää ompelukone surisemaan ja valmistaa oma viitta syksyä varten.

Olen ainakin nyt askeleen lähempänä viitan valmistumista. Joskus kuukausia sitten huomasin, että lähikirpparini pihalla oli myynnissa kaunisvärinen ruudullinen L-kokoinen villakangastakki. Olihan sitä pakko sovittaa, mutta ei ollut mikään yllätys, että se oli aivan liian suuri. Takki jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni kauniiden väriensä vuoksi- saisikohan siitä Himoshoppaajan viitan??

Viikko sitten huomasin, että se oli hävinnyt kirpparin pihalta. Tänään oli aivan pakko käydä kysymässä, oliko takki ostettu pois vai siirretty muualle. Myyjä kollasi varastot läpi, mutta ei löytänyt takkia mistään ja itselleni kiukutellen lompsuttelin kotiin päin läheisen puiston kautta. Ärsytti suunnattomasti, että en ollut ostanut takkia silloin kun se vielä oli myytävänä... mistä nyt löytäisin samanlaisen ylisuuren ruututakin, joka olisi niin edullinen, että uskaltaisin alkaa ratkoa sen saumat...

Tie kotiin kulki jalkapallokentän läpi. Kentän vieressä on vessakopit, ja niiden edestä paikansin jotain tuttua... ei voi olla totta! Ruututakki ja muutama muu kirpparilta haettu vaate lojui vessojen edessä maassa! Puhdistin takin lehdistä ja pölystä ja ihastelin sen värejä. Nauratti. Ei tämmöstä tapahdu kuin kirjoissa... Hetken tunnustelin omatuntoani, syyttelisikö se minua koko ensi yön, jos ottaisin takin mukaani? Se näytti hylätyltä, mutta oliko se sitä? Todennäköisin syy takin olinpaikalle oli, että joku tai jotkut olivat varastaneet takit ja lippikset kirpparin pihalta ja jättäneet kuumat vaatteet vessoille myöhemmin, tuumin ja tungin takin kassiini. Löytäjä saa pitää.

Piakkoin työnnän ompelukoneen johdon pistokkeeseen ja kokeilen tuunata Sen Viitan. Se vaatisi Beckyn tapaan kultaiset napit, mutta itse käytän enemmän hopeaa ja kuparia. Myös kaulus ja pituus eroavat, mutta tästäpä tuleekin Nutellan Viitta.

Finally At My Flat

Juna-asemalla tapahtunutta

Nut raahaa painavaa lentolaukkuansa (sis. ompelukoneen...) alikulkutunnelin portaita pitkin, Rudi vetää hihnassa minkä kerkiää. Lauma erittäin komeita uroksia ohittaa heidät portaiden alapäässä.
Jättehyvännäköinen Mies: Tarviiko naisen laukku kantaa?
Nutella (jämäkästi): Ei. Mä otan hissin.
JM: Aijaa... aattelin vaan. Eikös ollakin kohteliaita poikia?
N: Joo, ootte. Todellakin. Kiitos kovasti...
Nut pinkoo lähimmälle hissille, runnoo koiran ja laukun sisälle ja etsii hetken ylös-nappia. Hissi pysähtyy juuri äsken alas kompuroitujen portaiden yläpäähän. Nut tallustaa hissistä ulos, juottaa koiran pullosta muina naisina ja matkustaa samalla hissillä takaisin alas. Oikea hissikin löytyy... no mutta, hämmentyy sitä rumemmankin suomalaismiehen odottamattomasta avuntarjouksesta.
Mutta miten vaikeaa on sanoo että KYLLÄ KIITOS ???

Meillä oli oikein ihana loma kotikotona. Ihan kuin olis ollu kesälomalla :) I love it there! Meidän suurperhe(6+poikakaverit+elukat) on ihana, kuten myös koti, joten sinne on aina mukava mennä. Koettiin Rudin kans melkoinen muodonmuutos... musta tuli rrrrredhead ja Rudin painava turkki trimmattiin pois. Sen alta kirjaimellisesti kuoriutui solakka ja nuorekas koiraherra. Se muistuttaa kaikkine koristeleikkauksineen glamrockdoggya, vain niittipanta puuttuu... ostoslistalle :) Teen Rudin parturireissusta ihan oman postauksensa before-after-kuvineen piakkoin.

I´m happy for my new friends..

..but I miss my old ones.

Mulla on kasoittain ihania ystäviä. Parasta ystävää mulla ei ole ollut vuosiin, mutta sen sijaan mulla on hyviä kavereita ja ystäviä ympäri Suomea ja maailmaa. Rikkainta mun ystäväpiirissä on se, että nämä ihanat ovat ikään kuin elämän eri osa-alueilta. On lapsuuden ystäviä, hevoskavereita, uskovaisia ystäviä, vanhoja koulukavereita, nykyisiä koulukavereita, jalkapallokavereita, kuunneltavia ystäviä (niitä, jotka soittavat joka viikko puhuakseen elämästänsä taukoamatta), naapurintyttöjä, kirjekavereita, leirikavereita, koiranomistajakavereita...

Näistä löytyy kyllä monenlaista spesiaalitapausta. And a few friends, who I miss most atm.

Erityisen paljon ikävöin nyt kahta ihanaa sisarusta, joiden kanssa on vietetty niin monta mieleenpainuvaa hetkeä, etten pysy edes laskuissa. Nämä tyttöset on hauskaa lenkkiseuraa ja saa mut höpöttämään kuin papupata. Niiden kanssa viihtyy myös kirppareilla, merenrannalla, aitassa ja kahviloissa. Meillä on yhteinen perinne: joulupiknik erään autiotalon pihapiirissä. Kynttilät loistaa lyhdyissä, on aivan pimeää, joskus sataa vähän lunta. Termarit on täytetty höyryävän kuumalla kaakaolla ja repusta löytyy monenlaista evästä. I wish I would travel to your place right now, girls.

Mielenpäällä on ollut myöskin eräs upea ystäväni, jonka kanssa on leikitty yhdessä jostain neljävuotiaasta asti. Mun barbie halus aina olla amerikkalainen... mutta ystäväni tiesi aina enemmän ulkomaailmasta, hänen maailmansa oli suurempi jo silloin. Inkkarileikkien tiimmellyksestä kasvoi pohdiskelevaisia tyttöjä, jotka puhui keskenään kaikesta. Lähes kaikesta, ainakin. Ja kun välimatka kasvoi, sitten otettiin kynät käteen ja kirjoitettiin. Nämä hellemekkoiset tytöt ei vaan osanneet shoppailla maatalouskaupassa, mutta mitäs pienistä kun maailman tuulet puhaltaa ja elämä on tässä. Voitaisiinpa tavata ja kuroa kiinni ne hetket ja vuodet, jotka olemme olleet poissa toistemme elämästä. I wish I was brave enough to call you even though we haven´t met in ages, sweetheart.

Voi, vielä yhdelle olisi soitettava. Kolmikosta on tullut kaksikko, koska hän asuu kaukana. Tämän porukan lämmin ihanuus, jolla on kärsivällisyyttä ja sydämellisyyttä. Asuisitpa säkin täällä. Usko pois, tää voittaa Uleåborgin sata-nolla. Juoruhetket yhdessä vie aikaa- sitten kun nähdään, ei katsella kelloja, kun suut käy. Ja joulun jälkeen huristellaan amisringin kautta syömään pikaruokaa. Vaikka ei osata käyttää automaattivaihteita eikä tilata drive-in-väylältä :) Girl, could you catch a train and travel here before summer?

Kaikenlaisia ystäviä. Iloisia, surullisia, onnellisia ja onnettomia. Ystäviä, joita näkee joka päivä; ystäviä, joita näkee vain harvoin. Hiljaisia, höpöttäjiä, liioittelijoita ja vaatimattomia kertojia. Niitä, jotka kantaa sua ja niitä, jotka tarvii kantamista. `Cos that are friends for.

Klara Vappen!

Lounaaksi herkkumunkkeja Nutin tapaan!


Tarvitset:
- tee-ne-itse-munkkeja, tein tämän ohjeen mukaan, mutta lisäsin ripauksen kardemummaa
- Valio Valkosuklaa-lime-rahkaa, jota pursotetaan valmiiden, jäähtyneiden munkkien sisälle. Vähän vaihtelua! :)
- simaa :P Löysin kaupasta alkoholitonta simaa, mutta se maistuu ihan epäsimalle.. ensi vuonna pistän panimon pystyyn, kissa vieköön..

Pilasin itse eilen vapunaattoni, joten tänään pysyn kyllä tiiviisti omassa ja Rudin seurassa. Lähtee järki. No, huomenna aamusta töihin..

Ensi viikolla pitäisikin palata kouluun antoisan työssäoppimisen jälkeen. Tämä tyttö nauttis paljon enemmän att jobba kuin gå till skolan. Varsinkin, kun on vähän heikot välit muutaman luokkakaverin kanssa.. tuntuu, että viime aikoina oon onnistunut sotkeen muun elämäni lisäksi vielä ihmissuhteenikin. Just nu är livet inte lättvindigt och härligt.

Sain aivan ihunan kiitoslahjan töistä..!! :)

Mun työpaikkaohjaaja oli itse tehnyt mulle ihanan korusetin, joka sopii asuun kuin asuun. Lisäksi Glissin ja Got2be:n ihonhoitotuotteita, kakunkoristeita ja herkullinen Mehukatti-uutuus. Kaikki tulee kyllä käyttöön!! :)

Nyt pitäis laittaa siivoukset pystyyn, ois kaikenlaista tiskistä pölynpyyhintään. Ensin kuitenkin vois harjata Rudin ja leikata siltä kynnet. Äijä on kuorsannut sitten niin viimeistä päivää.. :D

hajottaa

Lähtee järki tän stressin kans.. kesä lähestyy (oon nähnyt jo nokkosperhosen!) ja ei tietoakaan kesätöistä! Miten tyttö, joka on saanut jokaisena edellisenä kuutena kesänä töitä, ei nyt työllisty sitten millään?? Pelottavaa.

Kai ainut pelastuskeino on sossun luukku. Tai kämpän irtisanominen ja porukoiden helmoihin.. noloa. Ja missä me sit asutaan syksyllä Rudin kans?

Kaikista huvittavinta on, että mä tiedän olevani oikein hyvä työntekijä. Missä siis vika.. lamassa, naamassa, pohjoispohjalaisissa juurissa (ei niin hyvässä huudossa täällä ylpeiden eepeeläisten seuduilla!), johdatuksessa vai mua vastaan kohdistuneessa salaliitossa?

Tänä kesänä mikään ei taida mennä niin kuin piti.

Mä en oo tarpeeks vahva tähän. Tulevaisuus pelottaa. Mä hajoan.

Veikeitä veskoja

Laukkufriikki iski silmänsä lähikirpparin tajouspihaan, jossa houkuttelevan näköisesti roikkui kasa laukkuja ja ruudullinen L-kokoinen villakangastakki. Pakkohan sinne oli tassutella viimasta välittämättä... Rudi hihnaan ja kipin kapin kirpparille!

Mitä takkiin tulee, se oli jättikokoinen.. mutta kaihertaa silti mielessä niin paljon, että mun täytyy kai käydä vielä hakemassa se tuunattavaksi.. saiskohan siitä jonkinlaisen viitan?? Laukkuja lähti mukaan kolme kipaletta :)

Daniel Rayn pieni pyöreähkö veska, iso musta kädenjatke kauniilla heloilla ja valkoinen söpöläinen. Näihin upposi yhteensä 2.5 euroa :) Ei ollenkaan paha hinta kolmesta laukusta, jotka varmasti tulee kaikki käyttöön ja ehkä osaa vois vähä tuunata... :)

"Onko se lammas??"

Aamulenkillä tapahtunutta:

Juoppo: " Minkä rotuinen tuo sun koiras oikeen on?"
Nut: " Se on ihan sekarotuinen."
Juoppo: " No ei siinä mitään. Tuo sen pää.. ja turkki... ja.."
Nut: "Joo, mä tiijän, se on erikoinen."
Juoppo: " Hei, älä nyt suutu, mutta se on tosi erikoinen. "
Nut: "Se onkin ihan omaa laatuansa."
Juoppo: " Niin! Se on semmonen kuuttitytt... eiku goottityttö!"

Koirapuistoilua ja kuulumisia..

Vähän niinkuin sattumoisin päädyttiin Rudin ja yhden kaverini kanssa vastikään koirapuistoon. Ei meillä maalla vaan ollut tuommoisia, niin tästähän kaupunkiylellisyydestä täytyy toki ottaa ihan kaikki irti. Tai ehkä ei sittenkään??

Ensimmäisen käynnin perusteella mä erotun vakioasiakkaista kuin norsu navetassa. Mulle jäi nimittäin hyvin stereotyyppinen kuva koirapuistoihmisistä: tupakkaa ketjussa polttelevat, vanhalta viinakselta tuoksahtavat keski-ikäiset ihmiset olivat vallanneet koko puiston.

Ei me kovin kauaa siellä sitten viihdyttykään. Rudi telmi vähän aikaa toisen seropin kanssa, mutta mua pelotti, kun niiden leikki kävi aika villiksi, joten päätin mennä väliin ennenkuin vanhus väsähtää tai rikkoo itsensä. Ai ylisuojeleva? Heh, miten niin.

Muuten puisto oli kyllä jättekiva! Iso aidattu alue ja kohtuullisen siisti. Täytyy ehkä uusia käynti nyt viikonloppuna, jos vaikka mun mielikuva sikäläisistä koiranomistajista vähän muuttuisi.
Rudi joutui pesulle erään kurarallin jälkeen:


Vähän surkea ilme koiruudella.. :) Ja lattialla lojuvast roskakasasta voi päätellä, että pesu tuli tarpeen, eikös!

Mä oon ihan naatti, puhki, poikki ja nuutunut aikaiseten aamuherätysten takia.. Niitä lisää huomenna :S Seuraava vapaapäivä on vasta ensi viikon lauantaina, jos vielä sittenkään. One week to go.. at least.


Siksipä ajattelin rentoilla suosikkilehteni Kotivinkin ja Pandan uutuuslaku valkosuklaa-omenan kanssa :P Omintakeinen makeinen -se vie kielen mennessään!

näin tänään

Mä tulin kamalan vauhdikkaasti aamulla töistä ja huhuilin Rudin hereille. Nyt lähtään lenkille!! Äkkiä ostokset jääkaappiin, vessaan, koiralle valjaat ja menoks. Ja juuri kun mun hitaasti sulkeutuva ovi natisten vetäytyi kiinni, mä tajusin, mitä jäi: avaimet! Totta kai.

RKT:n nainen tuli avaan oven ja veloitti 30 euroa. Ei naurata. Piiloblondiutta vai pelkkää hajamielisyyttä??

Merry Earth Hour!

WWF:n maailmanlaajuinen Earth Hour on täällä taas. Ota Eiffel-tornista mallia ja sammuta valot klo 20.30-21.30 tänään. Muistathan myös ilmoittautua häppeninkiin täällä.


Mä ajattelin tunnelmoida kynttilän valossa sen aikaa, kun jaksan :) Huomenna on raskas aamuvuoro edessä, että voi olla että tämä tyttö simahtaa jo ennen puol11 tänään :)

Tipusta asiaa.

Mun ja Rudin sopuisaa yhteiseloa on alkanut häiritä Phasianus colchicus, also known as aasialainen aitokana eli fasaani.

kuva täältä

Kotikaupunkimme valehtelematta vilisee fasaaneja. Tirppa on semmoinen maanvaiva täällä, että yleisönosasto- ja tekstaripalstoilla ei todellakaan jauheta koirankakasta ja teiden aurauksesta, vaan siitä, saako typerän fasaanin päälle ajaa ja kenen fasaani meukkaa takapihalla eniten.

No, mun pihalle ei taida fasaaneja pesiytyä. Mun salainen ase on fasaanikoira, tuttujen kesken Laulava Lintukoira (Rudi taitaa jodlauksen jalon taidon).


Siinä ei kuule paljon fasaani ehdi pesää rakentaa, kun tämä tomppeli tutkii ympäristön laserkatseellaan ja ryntää viattoman mutta varsin raivostuttavan siivekkään perään. Pelkkä fasaanin irvokas "Töttöröööööö!" saa Rudin ihan sekaisin. Auta armias, jos se sattuu oleen irti... siinä saa sitten itse jahdata umpihangessa koiraansa, joka hullunkiilto silmissä räkyttää kerrostalon takapihan kuusenoksalle paennutta soidinriekkujaa. As it happened today.

Muuten(kin) meillä oli oikein mukava ja tapahtumarikas päivä. Matkattiin keskustaan bussilla ja käytiin vähän asioilla, minkä jälkeen kaahattiin suloisen cottoninartun ovelle lenkkiseuraa odottelemaan. Harmi, että neitokainen on melkoinen tyranni, eikä leikkimisestä tullut mitään, mutta ainaki koirat sai liikuntaa ja omistajat raportoitua tuoreimmat juorut. :)

Ilta kuluukin sitten kokoonpanolla Nutella + Rudi + Agatha Christie + ungsäpple + Disney Love Songs. Relax :)

enchanted

Tiedät varmaan sen hurjan tunteen, kun jokin biisi tai leffa tai kuva kolahtaa ihan täysillä. Mulle kävi erään kirjan kanssa niin. Mä en yleensä jaksa lukea mitään muuta kuin hömppää ja ah-mulle-niin-rakkaita-dekkareita, koska tavallisesti mä luen rentoutuakseni. Oon selvinnyt yli kakskyt vuotta ilman telkkaria ja oppinut käyttämään tv:n katseluajat johonkin muuhun.. näin minusta tuli lukutoukka?

Eniveis, kun mun opiskeluihin ei juuri kuulu nyt mitään luettavaa, niin välillä voi iltaisin tarttua vähän painavampaan teokseen.. juuri nyt mulla on kesken Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut.

Aika helmee, kun tää Tommy on saanut paperille paljon ajatuksia, jotka sekavana sanattomana solmuna seikkailee mun päässä. Uskosta, elämästä, peloista... elämän paradoksaalisuudesta, joka jaksaa aina kiehtoa mua.

Ajattelin jakaa muutaman kappaleen tänne.. :)

"Rakkaudettomuus synnyttää aina pelon. Pelko syntyy sinne, missä ihminen on yksin, siis vailla rakkautta ja syvää yhteyttä toisiin. Ihminen, joka ei ole syvällisesti liittynyt kehenkään, joutuu elämään ainaisessa turvattomuudessa. Juuri pelko johtaa tarpeeseen hallita elämää ja kyvyttömyyteen elää sitä. Pelko tappaa elämän ja luovuuden, sillä pelon vallassa oleva ihminen ei uskalla tehdä virheitä. Virheet paljastaisivat hänen heikkoutensa, ja koska hän ei luota rakkauteen, hän ei kykene olemaan heikko."

" Usko on paljon enemmän kuin vain jonkin oppirakennelman totenapitämistä. Usko on elämistä siinä vakuuttuneisuudessa, että minua rakastetaan ja että minä en ole yksin. (---) Taivasten valtakunta on jotain mitä kaipaan syvästi. Syvällä olemuksessani on jotain mikä ei näytä löytävän kotia maan päältä. On kuin ihmisyydessäni olisi jotain mikä ei ole tänne tarkoitettu, jotain mikä viittaa johonkin muuhun. Sisälläni on tilaus taivasten valtakunnalle. Siksi siihen liittyy myös kotiin tulemisen tunne. Siellä löydän todellisen identiteettini. Siksi sanotaan, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. "

Lumottu löydettyään tuttuja ajatuksia sanoiksi puettuna.

It was a huge mistake to go to...

Juurikin näin! Mun piti mennä ihan vain vilkaisemaan KappAhlin uikkarivalikoimaa, mutta miten kävikään... Nut ryntäsi sovituskoppiin molemmat kädet vaatteita kahmien ja löysi kahdet unelmahousut... ja hei, mä INHOAN ostaa housuja! Ei vain ole olemassa alaosia, jotka pukis mua. Nyt mä löysin kahdet.

Mä oon pitänyt KappAhlia etnotätien kauppana ties kuin kauan. Sinnehän mulla ei siis ole menemistä, kun en halua antaa enempää aihetta uushippimaineeseen kuin mulla jo on. No, tänään tilata paukautin KappAhlin kanta-asiakaskortin, joka oikeuttaa mut -25% alennukseen. Taidan hakea toiset housuista pian kotiin mamin luo :D Opiskelijalla kun ei tuohta taskut tursua, niin tuommoiset alennukset tuleekin tarpeeseen!

Sitä paitsi, mua imarteli kovasti, kun niiden mitoituksen mukaan mahdun kokoon S. :)

sekavaa pohdintaa

Pahinta sinkkuudessa on tämä pohjaton yksinäisen tulevaisuuden pelko. Tai tuskinpa musta ikinä tulee varsinaisesti yksinäistä (kiitos ihanan ystävä- ja kaverilauman ja lemmikeiden), mutta ei mun oo silti hyvä olla yksin.

Pikkutyttönä mä haaveilin erakkoudesta. Mä näin silmissäni kiukkuisen akan, joka ratsasti metsämajaltaan kaupunkiin kerran kuussa täydentämään ruokavarastojaan. Mukana saattoi jolkuttaa koira tai pari. Tämä kulutushysteriaa ja ihmiskuntaa vihaava eukko herätti pelonsekaista kunnioitusta, missä ikinä liikkuikaan, ja palasi mielellään takaisin metsän suojiin. Weirdo. Ulkonäöltä naikkonen muistutti vähän Lucky Lukesta tuttua Calamity Janea :D

Kai mä oon siis aina ollut vähän sitoutumiskammoinen. Ja yksinäinen. Ala-asteella mun paras ystävä oli mun kani. Nykyisin se on sitte Jeesus. <3 Joinakin iltoina mä oon niin väsynyt ja iloton ja huolissaan, että mun rukous on vaan rakasjeesusautamua. Ja sekin tulee kuulluksi. Tähän päivään on päästy, aina on seuraava aamu valjennut. Joskus huonompana kuin edellinen, mutta aina silti armollisen Isän sylis.



Usko vaan on niin ihmeellinen juttu. Jotenki niin far away from reality, mutta silti tiukasti kiinni joka hetkessä.

Muttamutta... vaikka mä haluan miehen ja alkaa perustaa perhettä tulevina vuosina, mä haluan silti kasvaa vahvaksi ihmiseksi myös itsessäni. Mä en halua olla nainen, jonka itseisarvo riippuu miehestä. Tai toisaalta, urasta.

Mä tiedän, mitä mä haluan, mutta mä en tiedä silti, haluanko mä sitä. Sekavat on Nutella-paran ajatukset tänään.

The Dog Owner -Officially!

Koiranomistaja täällä hei!

Koeaika päättyi ja Rudi osoitti hyvin selvästi ottaneensa mut omaksi ihmisekseen, kun sen entiset omistajat kävi vierailemas täällä. HappyHappyJoyJoy! :D
Tällaisia iloisia uutisia :)


Eipä muuten tarvii enää pelätä, että nukkuisi pommiin.. Rudilla taitaa olla jokin sisäinen kello, jonka herättämänä se tuli aamulla vinkuun kuudelta sängyn viereen. Lenkkiaika :D Käydään aina kouluaamuisin 45 minuutin kävelyllä heti ekaks, niin että ukkeli jaksaa sitte odotella mua päivän. Saa nähdä, miten käy viikonloppuna, kun meikäakka ponkaisee sängystä ennen neljää aamuyöstä -työt kutsuu...! Onneks saan pikkusiskon kihlattuineen kyläileen, niin on pojalla seuraa aamulla, kun herää.

Huomennakaan en kaipailis mitään aikaista herätystä, vaan aattelin nautiskella vapaapäivästä nukkumalla pitkään. Sitten napataan bussi ja lähtään Rudin kans ostamaan sille uutta karstaa Mustista ja Mirristä.

Nukkumisesta päätellen, miten tuo kuorsaava karvainen otus herätetään? Se ois taas iltalenkin aika, eikä edes Petra tehoa.. ehkä Frolics-pussin rapina ;D

Piiloblondi siivoaa...

kuva täältä

Iskä-kulta antoi oivan vihjeen, miten paha haju saadaan irtoamaan keittiön altaasta, jonne kaveri on oksentanut. Osta kloriittia! Selvä, ostin kloriittia. Sain jopa yllättävän siivousvimman eilen illalla. Mikäpä sen parempi tapa viettää perjantai-iltaa kuin jynssätä sekä allas, vessan lavuaari ja pönttö että vieläpä suihkun kaakelit. No, pakkohan munkin on joskus siivota.

kuva täältä

Ajatus oli hyvä. Käyttöohjeet olivat hyvät ja vilisivät varoitusmerkkejä. Mutta piiloblondi ei niitä juuri ehdi lukemaan -käyttöohjeethan on niitä varten, jotka eivät tiedä, mitä tekevät.

Onneksi ei kädet syöpyneet. Onneksi en aivan pyörtynyt sinne kloriittikaasuihin or whatever se myrkky muodosti mun kylppäriin. Mut läheltä piti. Mua melkein pelotti. Oikeesti.

Mutta eipä haise oksennus enää. Ja mulla ei oo ikinä ollut näin valkoista vessan lavuaaria -se aivan hohtaa :)

kuva täältä.

Jännittävää, miten luonnolliselta tää koiranomistaminen tuntuu.
Kuin tätä olis tehnyt aina.
No niinhän mä oonkin :)


Kaikki on mennyt tähän mennessä hienosti, mistä kiitos kuuluu Rudille! Poitsu on käyttäytyny hyvin mallikkaasti -ei juuri hauku turhia ja osaa rauhoittua, kun on levon aika. Osas jopa odotella mua lääkäri + kauppa-käynnin ajan hienosti hiljaa. Mutta mistäs mä sitten koiruuden löysinkään?? Nukkumasta mun sängyssä!! Nou nou... Ei se mun nähden, mutta.. Nytkin se otti paikkansa tuosta mun vierestä ja siinä se köllöttelee. Saatiin tänään eräs herravieraskin, joka tykkäs vähän leikkiä Rudin kans :)

Mut on mulla huoliaki (ai kato ylläri!). No ei onneks mieshuolia, kun nää koirajutut menee aika usein semmosten epäkonkreettisten juttujen edelle.. :D Mieltä painaa meidän superupee kotikoira Dana, joka kuulemma masistelee nyt kotona. Kun mä asuin kotona, sen hoito oli suurilta osin mun vastuulla. Sitte meikätyttö otti ja muutti till utomlands. Danan maailmaan ei vain mahtunut, että mä olin vielä hengissä, kun palasin kotiin vieraileen kolmen kuukauden päästä. Sen jälkeenkin se on aina ollut enemmän tai vähemmän hämmentynyt, kun saavun kotiin. Mutta aina se osoittaa kiintymystänsä, kun tokenee shokistansa ja tunnistaa mut.

Tällä kertaa Dana todellakin halas mua. Halasi. Dana ei oo mikään sylikoira, vaikka se ei enää välttelekään läheisyyttä niin kovasti. Tiedätkö tunteen, kun jokin eläin tuntuu vaan sopivan sulle? Niin kuin itsesi malliseksi kulunut paita tai suosikkikenkäsi. Siltä musta tuntui hevoseni kanssa -meidän askeleet sopi yhteen täydellisesti. Danan halaus on samanlainen... meidän kaarteet ja muodot sulautuvat yhteen. Harmoniaa.

Ja kun mä lähdin, Dana tuijotti mua kulmien alta teatraalisesti mökötysasennossaan. Sä lähdet, mä jään, enää usko en elämään. HUOH. Jämeräksi border collieksi Dana osaa olla uskomattoman tunteellinen. Siitä matolta äiti sen löysi tullessaan kotiin myöhemmin. Ei, nyt ei häntä heilu. Elämä ei oo enää reiluu. Sillä on toinen, se jätti mut. Haluaisin vain olla kuollut! Voi pientä.

Mutta oikeesti, voiko se mennä näin? Että Dana tajuaa tilanteen ja on mustasukkainen?
Mä oon aina ollut sitä mieltä, että se koira on fiksumpi kuin mä.
Mikä ei tietenkään oo paljoa vaadittu piilobondin lemmikiltä.

We´ll be following the situation.. nyt aattelin katsoa, saanko sikeästi Joss Stonen rytmiin nukkuvan Rudin hereille. Jos kävis tunnin lenkillä ja samalla piipahtais hakeen mulle suklaata illaks. Tänään mä herkuttelen! Sitähän varten lomat on keksitty :)

"Tervetuloa", hän sanoi koiralle. "Tää ois nyt sitte sun koti."

May I present..

tässä on Rudi :)

Kävin kotikotona eli vanhempieni luona neljän päivän reissulla. Uijjuij miten nautin kotona käymisestä - kotona saa olla isolla porukalla, kun monesti meillä on kuusihenkisen perheemme lisäksi (plus elukat!) vielä pikkusiskojen poikakaverit käymässä. Leivoin synttäreideni kunniaksi mangobritan, jolla sitten herkuteltiin. Jääkaappi on täynnä ruokaa, mikä on taivaallinen näky tällaiselle rutiköyhälle opiskelijalle. Lisäksi kotona on aina jotain uutta ihmeteltävää, kun äiti sisustaa niin ahkerasti. Maalaisromanttisuus <3

Mutta Rudi oli toki iso syy kotivierailuun :) Kävin sen kotona kyläilemässä, vein sen pari kertaa lenkille ja yövyin yhden yön siellä -Rudi nukkui sängyn alla ja kissa kainalossa :)

Reilun kolmen tunnin matka tänne sujui leppoisasti autohullun otuksen kanssa. Iskä pelkäs, että koira sotkis penkit joko ulosteella, virtsalla tai oksennuksella ja kävi ostamassa suojapeitteen, mutta selvittiin perille ilman mitään eritteitä. :)

Koiruus on täällä melkein kuin kotona. Välillä se vähän vinkuu, mutta muuten sillä näyttäis kaikki olevan ok -ruoka maistuu, lenkillä on hauskaa ja omalle tutulle pedille voi köllähtää levähtelemään.

Mutta kyllä meillä on hurjasti hommaa ennenku meistä tulee hyvä tiimi... molemmin puolin on valtavasti opittavaa! Aloiteltiin jo tänään katsekontaktiharjoituksilla ja yksinolon opettelulla. Täytyy vaan muistaa edetä tarpeeksi hitain askelin, mikä voi kyllä olla hieman hankalaa munlaiselle hoppuilijalle!

Lauantaita!

Istuskelen suihkunraikkaana kämpässäni -päivän työt on tehty ja maha täynnä :) Mulle iski eilen armoton venäläisen ruuan himo ja eihän siinä auttanut muu kuin pyöräyttää пельмени hirvenjauhelihasta. Oijjoij, mitä herkkua! :P Niitä onkin sitten tänä viikonloppuna mutusteltu aivan urakalla :)

Pelmenejä.

Tänään olis ohjelmassa siivousta. Rudi tulee keskiviikkona, ja kämpän pitäisi olla dog friendly environment siihen mennessä :) Huomenna näen koirulin pitkästä aikaa, maanantaina ja tiistaina käydään lenkkeilemässä ja varmastikin mummua ja pappaa moikkaamassa. Keskiviikkona iskä, minä ja Rudi suuntaamme sitten tänne.
Mä näin jo viime yönä painajaista, että kaikki menee ihan päin perärööriä ja Rudi lähtee viikon jälkeen takaisin kotiinsa. Jännittää jännittää jännittää..! Mutta miksi mä en osaisi hoitaa ja omistaa koiraa? Meillä on ollut kotikoira jo pian yhdeksän vuotta ja siinä sivussa oon myös hoitanut muiden koiria. Ehkä se on vähän niin kuin autolla ajo.. taidot kyllä muistuu mieleen ja kaasuttelu tuntuu ihan luonnolliselta, vaikka olisikin ollut vähän taukoa ajelemisesta. Ehkä eniten mua epäilyttää se, että mä oon nyt sitten Rudin "oma ihminen". Vain minä. Vastuuta ei voi jakaa.. niin kuin yks kaveri sanoi: "Onnee vaan YH-äidille!". Näitä sinkkuelämän huolia taas..

Sinkkuilusta tulikin mieleen: luuleeko miehet tosiaan, että sinkkunaisia on oikeus kohdella niin kuin.. kuin.. äh, tänä aamuna ei tuu napakkaa tekstiä.. eniveis, onnistuin kuulemma suututtaan viikolla yhen jätkän, joka yritti vähän lähennellä.

Ehkä mä tarvisin tämmösen paidan.. Mariko for Mentalwear.

Mä en voi sietää enää tuommosta käytöstä, kun oon saanut kantapään kautta kokea, että viattomat eleet voi muuttua inhottavaksi ja kiusalliseksi lähentelyksi. No, tällä miehellä taitaa muutenkin olla jotain ongelmia ja onneksi ei liikuta paljon samoissa porukoissa. Epätoivoiset äijät on kuvottavia.

Not Pregnant but...

I wonder..

tuntuukohan raskaana oleminen tältä? Ei niin, että mulla ois erityisen raskas olo (huolimatta elopainon kerryttämisestä rakkaan ystäväni suklaan avulla), mutta mun mieliala on hyvin odottava.
Ajatukset kulkee samoilla urilla koko ajan ja harhailee hiihtolomaviikkoon tuon tuostakin. Mun koirakuumeeseen on liittynyt hyvin fyysisiä oireita jo pitemmän aikaa (kuten vilunväristyksiä ja perhosia mahassa upeiden koirien lähettyvillä. Tiedättehän, sama olo kuin nähdessäsi supersuloisen vauvan, joka tekis mieli kaapata syliin :D), mutta tämän hetken olotila on jotenkin epätodellinen. Päällimmäinen kysymys takoo päässä koko ajan.. ONKO MUSTA TÄHÄN?

Hiihtolomalla sitten mun ja Rudin yhteinen elämä vihdoin alkaa. Tätä odotusaikaa onkin kestänyt jo puolisen vuotta ja lopultakin saan koirulin tänne mun luo. Kaverit alkaa jo kyllästyä mun "Sitten kun se koira tulee, niin.." -juttuihin.

Yritän olla innostumatta liikaa, koska tässä -kuten mun elämässä aina- on iso MUTTA: Rudi on jo vähän iäkkäämpi koiraherra ja jos se ei sopeudu asumaan täällä mun luona, se saa palata takaisin nykyiseen kotiinsa. Meillä on siis ensin koeaika... jännittävää.

Tervetuloa seuraamaan, millaisia tassunjälkiä Nutellan elämään ilmaantuu..! Tales and Tails kuittaa.