lauantai 27. helmikuuta 2010

Lauantaita!

Istuskelen suihkunraikkaana kämpässäni -päivän työt on tehty ja maha täynnä :) Mulle iski eilen armoton venäläisen ruuan himo ja eihän siinä auttanut muu kuin pyöräyttää пельмени hirvenjauhelihasta. Oijjoij, mitä herkkua! :P Niitä onkin sitten tänä viikonloppuna mutusteltu aivan urakalla :)

Pelmenejä.

Tänään olis ohjelmassa siivousta. Rudi tulee keskiviikkona, ja kämpän pitäisi olla dog friendly environment siihen mennessä :) Huomenna näen koirulin pitkästä aikaa, maanantaina ja tiistaina käydään lenkkeilemässä ja varmastikin mummua ja pappaa moikkaamassa. Keskiviikkona iskä, minä ja Rudi suuntaamme sitten tänne.
Mä näin jo viime yönä painajaista, että kaikki menee ihan päin perärööriä ja Rudi lähtee viikon jälkeen takaisin kotiinsa. Jännittää jännittää jännittää..! Mutta miksi mä en osaisi hoitaa ja omistaa koiraa? Meillä on ollut kotikoira jo pian yhdeksän vuotta ja siinä sivussa oon myös hoitanut muiden koiria. Ehkä se on vähän niin kuin autolla ajo.. taidot kyllä muistuu mieleen ja kaasuttelu tuntuu ihan luonnolliselta, vaikka olisikin ollut vähän taukoa ajelemisesta. Ehkä eniten mua epäilyttää se, että mä oon nyt sitten Rudin "oma ihminen". Vain minä. Vastuuta ei voi jakaa.. niin kuin yks kaveri sanoi: "Onnee vaan YH-äidille!". Näitä sinkkuelämän huolia taas..

Sinkkuilusta tulikin mieleen: luuleeko miehet tosiaan, että sinkkunaisia on oikeus kohdella niin kuin.. kuin.. äh, tänä aamuna ei tuu napakkaa tekstiä.. eniveis, onnistuin kuulemma suututtaan viikolla yhen jätkän, joka yritti vähän lähennellä.

Ehkä mä tarvisin tämmösen paidan.. Mariko for Mentalwear.

Mä en voi sietää enää tuommosta käytöstä, kun oon saanut kantapään kautta kokea, että viattomat eleet voi muuttua inhottavaksi ja kiusalliseksi lähentelyksi. No, tällä miehellä taitaa muutenkin olla jotain ongelmia ja onneksi ei liikuta paljon samoissa porukoissa. Epätoivoiset äijät on kuvottavia.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Not Pregnant but...

I wonder..

tuntuukohan raskaana oleminen tältä? Ei niin, että mulla ois erityisen raskas olo (huolimatta elopainon kerryttämisestä rakkaan ystäväni suklaan avulla), mutta mun mieliala on hyvin odottava.
Ajatukset kulkee samoilla urilla koko ajan ja harhailee hiihtolomaviikkoon tuon tuostakin. Mun koirakuumeeseen on liittynyt hyvin fyysisiä oireita jo pitemmän aikaa (kuten vilunväristyksiä ja perhosia mahassa upeiden koirien lähettyvillä. Tiedättehän, sama olo kuin nähdessäsi supersuloisen vauvan, joka tekis mieli kaapata syliin :D), mutta tämän hetken olotila on jotenkin epätodellinen. Päällimmäinen kysymys takoo päässä koko ajan.. ONKO MUSTA TÄHÄN?

Hiihtolomalla sitten mun ja Rudin yhteinen elämä vihdoin alkaa. Tätä odotusaikaa onkin kestänyt jo puolisen vuotta ja lopultakin saan koirulin tänne mun luo. Kaverit alkaa jo kyllästyä mun "Sitten kun se koira tulee, niin.." -juttuihin.

Yritän olla innostumatta liikaa, koska tässä -kuten mun elämässä aina- on iso MUTTA: Rudi on jo vähän iäkkäämpi koiraherra ja jos se ei sopeudu asumaan täällä mun luona, se saa palata takaisin nykyiseen kotiinsa. Meillä on siis ensin koeaika... jännittävää.

Tervetuloa seuraamaan, millaisia tassunjälkiä Nutellan elämään ilmaantuu..! Tales and Tails kuittaa.