Potilas

Noin viikko sitten Rudin vasen silmä alkoi harmaantua, vuotaa ja aristaa. Tuttu juttu, mä tuumin. Tämähän on sitä kroonista silmätulehdusta, mistä poju on kärsinyt jo vuosia. Tällä kertaa se on ehkä vähän kipeempi kuin ennen, kun Rudi vähän vinkuu silmää rapatessaan, eikä silmä kyllä rähmi paljon niin kuin yleensä, mutta menee ohi ihan vedellä hautomalla eläinlääkärin ohjeiden mukaan.
Tai ehkä sittenkin pitäisi mennä klinikalle. No, ehkä ensi viikolla. Mutta jos nyt kuitenkin soittais sinne... saa sitten mielenrauhan tästä asiasta. Puhelimeen vastaava eläintenhoitaja varaa meille huolestuneena ajan tunnin päähän. No mikäs siinä, saadaan sitten ne antibiootit nopeampaa.

"Meidän täytyy rauhoittaa Rudi ja tutkia tämä silmä kunnolla", ystävällinen eläinlääkäri ilmoittaa rauhallisesti. Mä tunnen jo palan kurkussa. Mitä nyt?? Vihaan käydä eläinlääkärissä omien lemmikkieni kanssa.

Rudille tehdään monenlaisia kokeita. Silmien kuivuuskoe, silmänpainekoe, silmän värjäyskoe, raaputetaan sarveiskalvon pintaa ja ihmetellään. Tulos on raadollinen. "Sarveiskalvosta löytyi vanha arpi, joka on alkanut avautua. Sarveiskalvossa on laaja ja syvä haava, jonka vuoksi silmä on lähes puhki", eläinlääkäri kertoo vakavasti. "Jo seuraava raapaisu olisi voinut puhkaista silmän."
Mulla on ongelmia ymmärtämisen kanssa. Mä pidätän itkua naama vääntyneenä, kunnes en enää pysty siihen, vaan itken itken itken ihan hysteerisenä. Shokki on valtava. Rudi on ollut aivan normaaliin tapaansa energinen, hyväntuulinen, hyvinsyövä ukkeli ja nyt sillä onkin yhtäkkiä silmä lähes puhki?? "Syvät silmähaavat eivät ole niin kipeitä kuin pintahaavat", lääkäri selventää. Uskomatonta.


Kontrolli on puolen viikon päästä ja sinne saakka otetaan neljää lääkettä ja pidetään tiukkaa kauluria paikoillaan. Rudi on varsin urhea pikku potilas! Silmätipat ja kipulääkkeet otetaan vastaan häntää heilutellen ja kauluriakaan ei tarvitse turhaan raapia. Silmä on hyvin samea ja harmahtava.

Ennen kontrollia pelätään. Pelkään, että silmä on mennyt huonompaan suuntaan, enkä ole osannut antaa lääkkeitä oikein. Pelkään myös, että silmä joudutaan leikkaamaan. Pelkään, että sokeus on este iloiselle koiranelämälle. Pelkään toisessakin silmässä olevan vikaa. Kaikista eniten pelkään, että molemmat silmät ovat vioittuneet ja leikkausta vailla. Ehkä lopetus onkin ainoa vaihtoehto? Työpäivä meinaa mennä itkuiseksi.

Mutta parempaan päin mennään! Silmän solut ovat alkaneet uusiutua niin paljon, että kalvon pinta on jo melkein sileä. Lisäksi silmä on alkanut jo kasvattaa uutta kuodsta. Alle viikossa! Myöhemmin silmään voi ilmestyä lihaklöntti, joka kuitenkin häviää ajan kanssa.

Voi sitä helpotuksen määrää! Hymyilyttää :) Olen juuri alkanut tajuta, miten paljon olen kiintynyt tuohon nyt lääkkeiltä ja sairaudelta lemuavaan karvaotukseen, joka oli ripuloinut eräänä päivänä suoraan etuoven eteen (khyyyllä, astuin sukkasilleni suoraan tuoksuvaan, lämpimään läjään. Just for You! With Love, Rudi xxx). Rudi on mun perhe täällä. Miten koditon olo mulla olisikaan ilman sitä...

Tästäkään episodista ei olisi selvitty ilman ystäviä ja kavereita ja mun loistavaa dogsitteriä, joka on painonsa arvoinen kullassa. Ystävät ovat tukeneet ja muistaneet meitä rukouksin, hoitaneet Rudia mun raataessa yli kymmentuntisia työpäiviä, kuskanneet meitä klinikalle ja kuunnelleet mun huolia. Voi miten mä tulisinkaan toimeen ilman näitä ihania!

Minibreak

Sainpas toteutettua kaupunkilomani pääkaupungissa. Ensin ajattelin, ettei vuorokaudes kerkee kyllä yhtään mitään, mutta päinvastoin!

Ehdin...

- ostaa kesän ekat kirsikat ja herneet
- matkustaa junalla, metrolla, ratikalla, autolla ja bussilla



- syödä thai-ruokaa hauskas seuras
- vaihtaa kuulumiset moneen kertaan, raportoida ja parantaa maailmaa
- rakastua noin miljoonaan kauppaan ja shoppailla Itikses ostamatta mitään paitsi ruokaa
- nukkua ylelliset 7 tuntia Kalliossa sijaitsevassa kämpässä, jossa tuoksui Venäjä



- kahvitella
- tippua sängystä
- kastua sateessa



- tutustua uusiin ihmisiin ja kokea oloni kotoisaksi
- istua viihtyisän kämpän ikkunalaudalla syömässä aamusalaattia
- ihastua artistiin nimeltä Sigur Ros



- rentoutua työtohinoista lähes täydellisesti
- ikävöidä vähän vaavia
- kumota epäluuloiset ennakkoluuloni stadilaisia kohtaan
- nauraa PALJON

Vanhat ystävät... ne on kuin antiikkia. Kaunistuvat elämän kolhuista ja kasvattavat arvoaan vuosi vuodelta. I LOVE them <3

En dröm av hem

Hehkutin taannoin erästä kämppää, jonne haluaisin muuttaa.. nyt olen askeleen lähempänä muuton toteutumista! Sain yhteyden asunnon omistajaan ja juteltiin vuokraamisesta hetkinen. Hän oli oikein myötämielinen -koirakin olisi tervetullut- ja lupasi olla yhteydessä jatkossa. Mikään ei ole vielä varmaa, mutta oon silti aivan happyhappyjoyjoy. Hyvästit ruma lattia ja kolkot seinät!

Vain ihanaa naapuriani tulee ikävä, mutta nähdäänhän me joka päivä koulussa. :) Hyvät ystävät on sitten kultaa!!

Rudi ois jo lähtövalmis :) Matkaan vaan, aina noita naisia saa oottaa!!!


Elloksen syystalvi-kuvasto oli pudotettu postilaatikkoon. NOOOooouuuu! Hello, kesä kuumimmillaan, ei nyt saa hullaantua kaikenlaisista upeista villaluomuksista ja nahkasaapikkaista. Päätin, etten avaa sitä vielä pariin viikkoon. Sen sijaan shoppailin kevyempää vaatetta Micksistä. Paljon violetin eri sävyjä, nam :) Olikin niin hiellä ja kovalla työllä ansaittuja vaatteita, ettei saa kaduttaa ollenkaan, että tuhlasin niitä vaatteisiin ;)

Kuumasta kesästä puheen ollen... ilmastointiputkessani asuva pajulintu on saanut poikasia ja makkarissa voi kuulla ihastuttavia viserryksiä <3 Ja kiitos kuumuuden, valon ja stressin en nukkunut yksikään yö kuin tunnin -senkin lattialla Rudin kuorsatessa leveästi mun sängyssä! Miten niin tassun alla??

sinisiä punasia gerberan kukkia...!

Tai ainakin vaaleanpunaisia :)

Lupasin jo tovi sitten naapurilleni, että ostan meille pihakukki, jotka mätsäävät hänen vaaleanpunaiseen grilliinsä ja perunalaatikoihinsa. Joten Nut, kukkaihmisistä vähäisin, pyöräili Minimaniin ja osti gerberoja :D Ja sitten toki äipälle soitto: "Hei, ostin gerberoja, miten nämä istutetaan??"
"Voi tyttörakas, ne on sisäkukkia!"

Sisäkukkia tahi ei, yritys on kova, joten istutan ne hienosti ja pistän kuistille... kuolkoot sitten kun kuolevat! Luultavasti ensi viikolla, kun unohdan kastella ne :D

A Dress To Wear

Täydellisen, kesähäihin sopivan juhlamekon etsiminen on melkoinen ruljanssi. Jokaisesta mekosta on helppo löytää virheitä... upeasti istuva luomus riitelee hiusteni punaisuuden kanssa, nettikaupat on täynnä vaalenapunaista ja pinkkiä, joita välttelen enemmän tai vähemmän pukeutumisessa (kiitos punaisuuteen taittuvan ihonvärini...), eräs mekko näytti tuulipukukankaasta valmistetulta, toinen oli niin porno että pappi pyörtyisi ja kolmas ei mene kiinni. Ja minä kun haluan löytää upean, kesäisen, naisellisen, hyvin istuvan, kohtuuhintaisen, räiskyvän ja katseet kääntävän mekon... olla KAUNIS!
(Ikinä ei voi tietää, kehen kesähäissä törmää u know ;P)


Vihdoinkin turhautunut etsintäni on päättynyt. JA mekkoni ON kaunis :) Se sopii hiuksiini, korostaa silmiäni, vaatii vain muutaman neulanpiston ja on malliltansa huoleton... aika perfetta, etten sanoisi ! Se on myös tarpeeksi vaatimaton, ettei ylipukeutumisen vaaraa ole, ja toisaalta taas sopivasti juhlava. UUUUuuuu.. vielä kaksi viikkoa, sitten saan tuon päälle :)

Mekko löytyi suomalaisesta Fabela-nettikaupasta. Sieltä löydät edullisia naisten yläosia juhlaan ja arkeen. Toimitus oli todella nopea -tein tilaukseni muistaakseni maanantaina ja nyt jo ennen viikonlopppuja paketti oli postilaatikossani.


Mekon ajattelin maustaa mustalla nahalla ja blingblingillä. Kengät ruseteilla second handia, korut Sloveniasta ja pyöreä laukku Lontoosta (ketjun asensin itse -asennelisäys :D). Näitä häitä on odotettu, pian juhlitaan!