Vinyyliä

Mun seinää koristaa kasa vanhoja gospel-vinyylejä ja tykkään niistä ihan mielettömästi. Note huono valaistus, tätä VIHAAN mun kämpässä... eniveis, sain inspiraation taiteilla vinyylistä kulhon Minä itte- blogin kautta.


Rudi ulos narun päähän, ikkunat auki (kaasuvaara :D). Uuni 150-asteiseksi ja vinyyli pellin päälle nurinpäin asetellun kattilan päälle sulamaan. Ja sitten muotoilemaan. Tämmöinen tuli!

Ehkä helpoin tuunaus ikinä :)

Tässä vielä tää vanha kesärenkutus, jolla yritän nostattaa kesälomafiiliksiä. Oon väsynyt, koska heräsin töihin puoli 3 yöllä, mulla on vuosisadan pisin nuha (homenuha, sanon minä!), kämppäasia ei edisty, kiva viikonloppu loppui ja mulla on vähän ikävä kotiväkee. Snif. No ei, en oo kuin vähän alakuloinen, parasta olisi varmastikin lähteä Rudin kans ulkoileen pariksi tuntia tuonne tuuliseen kesäpäivään.

Kootut kammotukset

Kuvituksena kämppäni kootut kammotukset eli liian monta syytä muuttaa pois.

Makuuhuoneen lattia. Kaunis?


Vuosia mä haaveilin omasta kämpästä asuessani kotona ja muiden nurkissa. Se, miten mä päädyin näin kamalaan luukkuun, ei ole salaisuus: meren toiselta puolelta on hyvin vaikea löytää täydellistä kämppää, etenkin kaupungista, josta ei tunne ketään. Joten opiskelija-asuntoonhan mä päädyin ja täällä on kituutettu nyt kokonainen lukuvuosi. Kiitos ihanan naapurini, joka on samalla myös yksi parhaimmista kavereistani, elämä on enemmän kuin siedettävää. Koulu ja loistavat lenkkipolut on ihan lähistöllä ja kaupunginosa rauhallinen, mutta...


Tähän kuvaan mahtuu paljon hirvittävyyksiä: seinän levyiset verhotangot nipsuilla,iljettävät ilmanvaihtokanavat ja katon rajassa risteilevät putket.

Rudin ja mun koti on melkoisen hirvittävä. Mun mieltä polttelee päästä muuttamaan. Yksi tärkeimmistä syistä on outo haju, jota esiintyy vain helteellä. Ummehtunut, myttynyt tuoksu, jonka luulin aluksi olevan edellisten asukkaiden jälkeensä jättämä ominaishaju. Nyt helteiden aikaa haju palasi vainoamaan meitä taas. Jatkuvan sairastelun vuoksi epäilemme hometta. Hyi, pelkkä sana HOME saa mut nyrpistämään nenääni.


Joku on polttanut tupakalla reiän kattoon?

Uusi asunto... valoisa, tilava, edullinen, muuntelukykyinen, hyvällä asuntoalueella, lemmikit sallittu ja kohtuullisen matkan päässä.


Kaikenlaisia pistokkeita on noin miljoona ja usko huviksesi, en ole tarvinnut niistä puoliakaan.

Mä luulin haluavani liikaa. Kunnes tänään tutustuin pian ehkä vapautuvaan kämppään, josta tulis perfecto mulle ja Rudille. Jos se vapautuu. Jos sinne saa ottaa lemmikkejä. Jos se on edelleen yhtä edullinen.


Tupakeittiön lattia. Pyörtyminen oli lähellä, kun avasin oven ja näin tämän.

Mä haluan sen! En malta odottaa... nyt ei sais innostua liikaa.


Lisää lumoavia detaljeja.

Mutta kun.. se olis täydellinen mulle.


Keittiön laatoitus.

Hyviä puolia olisi niin paljon:
+ Lyhyt matka keskustaan, pyörällä n. 5 minuuttia
+ ihanatihanat ikkunat. Koko olohuoneen ja keittiön levyiset isot ikkunat, jotka päästää paljon valoa sisälle.
+ parveke. Mä oon aina halunnut sisustaa parvekkeen. Sitä paitsi siellä oli lintulauta ja pyykinkuivausnarut -like just for me!!
+ ei outoja hajuja
+ vain kahdet portaat asuntoon - Rudi olis helppo kantaa ylös jos sen jalat alkaa rempata
+ iso ruokakauppa lähellä
+ uusia lenkkipolkuja
+ edullisuus!
+ ihania yksityiskohtia: pylväs, ikkunalaudat, erilaisia tapetteja
+ ihan ok lattia

Huonoja puolia on paljon vähemmän:
- pitkä matka kouluun, apauttirallaa 6 km
- järkyttävä kylppäri, mutta remppaaremppaa..
- hirvittävät kaapistot tarvitsevat hiomista ja uuden valkoisen maalikerroksen
- voi olla, että moni muukin olisi kiinnostunut
- vanha talo

Harmi, kun en tajunnut ottaa kuvia.. no, oon kuitenkin AIVAN täpinöissäni, joten parempi ruveta tekeen jotain fiksua ennen kuin sekoa. Muutama vaate tarvisi kipeästi tuunausta, ehkäpä aloitan niistä :) Mukavia viikonloppuja!

Never Ending Love

Kymmeniä puheita ja paksuja kirjoja Jumalan rakkaudesta. Miten se on silti niin vaikea käsittää? Ottaa omaksi? Luottaa Sanaan? Mä en tiedä, kuinka kauan aion vielä tapella vastaan Jumalan rakkautta, jolla ei ole loppua. Kuinka kauan kieltäydyn vastaanottamasta sitä...

Jumala raotti taas vähän mun silmiä viime sunnuntain kokouksessa. Mitä Jumalan rakkauteen tulee, mä oon niin kuin ravuri, jolla on puolilaput silmillä. Mä näen jotain mun ympärille, aavistan rakkauden rippeitä, tunnen luotettavan pohjan jalkojeni alla ja kaipaan nähdä paremmin, mutta ne laput pitävät mut ravaamassa suoraan, niin etten voi keskittyä täysin ulkopuolella olevaan. Itsensä aliarvostaminen toimii kuin ne laput. Niin kauan kun mä pidän mun ajatukseni siinä, mitä mä en ole, mihin musta ei ole, mitä mä inhoan itsessäni ja mitä mä oon vailla, mun kokemus Jumalan rakkaudesta ei voi avautua täysin.

1. Mooseksen kirjassa syntiinlankeemuksen jälkeen Adam ja Eeva piiloutuivat Jumalalta. Jumala liikuskeli puutarhassa ja kutsui miestä: "Missä olet?". Samalla tavalla Jumala kutsuu meitä edelleen, läpi aikojen, koska Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on loppumaton ja Jumala kutsuu meitä, kunnes on uuden taivaan ja uuden maan aika, jolloin Jumala asuu ihmisten keskellä, ja "heistä tulee hänen kansansa" (Ilm. 21:3).

Me ollaan käyty tästä ennenkin Jumalan kanssa keskusteluja. Että Jumala rakastaa mua koko sydämestänsä. Että mä oon ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin hänen silmissänsä. Että Jumalan mielestä mä oon kaunis. Että Jumala nauttii musta ja mun seurasta. Että mä oon ainutlaatuinen ja Hänellä on tarkka suunnitelma mun varalle. Että mun ei tarvi hävetä.

Kun mä harhaudun arjen pyörteisiin, enkä anna sijaa Jumalle, Hän huutaa mulle: "Missä olet?". Koska Jumalan rakkaus on niin täydellistä, ettei Hän tule väkisin kenenkään elämään. Pakotettu rakkaus ei ole aitoa. Jumalan rakkaus kysyy lupaa ja toivoo täysillä, että mä vastaan "Tahdon.".

I didn´t want to be a millionaire I just wanted you Now I´m a billionaire And I still don´t have you

Kesä ja kärpäset. Ja kaikki nuo rakastavaiset kävelemässä käsi kädessä kohti auringonlaskua.

Ikisinkulle tää aika on V-A-I-K-E-A. Voi huoh sentään, kun puristaa rintaa, vapisuttaa, silmät pullistuu päästä, iho kutisee, maha temppuilee, niiskututtaa ja päässä takoo kuin palokärki koputtelis mun hypotalamukseen reikiä. Oireet ei johdu siitepölyallergiasta. Vaikka itse asiassa, ehkä mä kärsinkin jonkinlaisesta allergiasta. "Enhaluaollayksintänäkesänä"-allergiasta.

Mun elämä on niin rikasta. Mulla on perhe, Rudi ja muut eläimet, ihania ystäviä, harrastuksia, opiskelu-ja työpaikat, kämppä, terve kroppa ja lahjoja moniin asioihin, Jeesus ennen kaikkea. Mut eipä musta silti tule epänormaalia, jos uskallan tunnustaa, että tarvitsen miehen ja kaipaan rakkautta... outoa, koska mä oon tottunut olemaan erikoinen ja poikkeava.

Ennen nautin täysin siemauksia tästä sinkkuudesta. Hei, saa katsella ketä haluaa (paitsi varattuja!) ja silti olla riippumaton ja itsenäinen. Enää mä en jaksa täysillä innostua siitäkään.

Mä haluan sut syömään mun luo brunssia sunnuntaina kokouksen jälkeen. Mä haluan tuntea rakkauden sua kohtaan mahan pohjassa ja varpaissa ja korvantaustoissa ja hiusten latvoissa asti. Mä haluan meidän soittelevan joka ilta. Mä haluan miettiä sun kanssa meidän tulevien lasten nimiä. Mä haluan ostaa sun kanssa auton ja traktorin ja kesämökin. Mä haluan luottaa suhun. Mä haluan sun lähtevän mun kanssa lenkille ja kastuvan lämpimässä kesäsateessa ja nähdä sun naururypyt, kun meistä tippuu vettä, koska sateenvarjo unohtui taas kotiin.

Mulla on ikävä sua, vaikka mä en edes tunne sua.

New Look

Kuten jo aiemmin kerroin, kotiloman aikana sekä Nut että Rudi koki melkoisen muodonmuutoksen. Nutellan hailakka brunettius katosi ja tilalle tuli rrredhead. Alkushokki oli aika karmiva, mutta nyt oon hyvin tottunut uuteen päähäni ja uskon viihtyväni näissä hiuksissa vielä pitkään. Puolen vuoden aikana mun hiukset on olleet välillä rastoilla, välillä suklaanruskeat, sitten oman väriset blondeilla raidoilla ja nyt punaiset. Vaihtelu virkistää :) Värejä tilailen Smartbeautylta ja tähän punaiseen oon ollut tosi tyytyväinen, paitsi että päänahka meinas palaa värjäillessä... :) Plussaa siitä, että näitä ei ole testattu eläimillä.

No, entäs sitten koiraherra?

before
after

Rudin edellinen omistaja tarjoutui trimmaamaan tämän äijän. Karvakasan alta kuoriutui varsin nuorekas ja hoikka poika, vai mitä? Itsekin hämmästyin, miten Rudi muuttui trimmin ansiosta. Kyllä on nyt kevyt olla!

Oon ollut valtavan tyytyväinen tuohon trimmiin. Enää ei tarvii pelätä, että ukkeli saa lämpöhalvauksen lenkillä. Ei myöskään tarvii siivota joka päivä kuraa lattialta (huh!). Ja mitä ihmettä, sillähän näkyy jo kylkiluut liikkeessä :)

Ihan yhtä hämmästynyt olin, kun kävin kotona puntarilla. Oon valittanu koko kevään, että oon niin lihonut ja turvonnut ja yhtäkkiä vaaka vilauttaa -5kg edellisestä, parin kuukauden takaisesta punnituksesta. WHAAAT?? Ihmettelinkin, että miten mun housut on venyneet niin suuriksi... :)

Uus look antoi ainakin mulle pirteyttä kesään. Tykkään tykkään tykkään!!

Kaihertaa mun mieltä..

Tiedätkö tunteen, kun joku vaate vain iskee täysillä ja kaihertaa sen jälkeen mielessä päivästä toiseen?? Mä löydän usein must-to-have-vaatteita telkkarista ja leffoista.

Yksi tämmöinen on ollut kuukausia sitten Salkkareissa Cindyn päälle puettu pinkki uimapuku.. niin kaunis! Oon etsinyt täydellistä uimapukua jo jonkin aikaa, koska joissain tilanteissa pukisin mieluummin bikinien sijaan uimapuvun. Sen kun saisi! Se oli yhtä aikaa sporttinen mutta naisellinen, juuri sellainen, mistä pidän.

Toinen mielessä piikitellyt asu vilahti tv:ssä, kun istahdin uimahallireissulla kahvion pöytään ja vilkaisin töllötintä, jossa juuri meni keskusteluohjelma koskien linnunpönttöön asennettuja videokameroita. Ohjelman juontajanaisella (ei hajuakaan ohjelmasta tai juontajan nimestä, hyvä Nut!) oli päällä ihanaihanaihana tummansininen tunika. Se oli satiinimaista materiaalia, jossa oli valkoisia kuvioita. Valtavan kaunis tunika, jossa oli ripaus etnohenkisyyttäl, mikä puree muhun :) Pakko saada!
Mutta kaikista pahin addiktio ja obsessio mulle on kehittynyt tästä...
kuva

Kyllä, se on Himoshoppaajan päällä nähty viitta. Upea!! Ottaisin kyllä enemmän kuin mielelläni nuo muutkin vaatteet, etenkin tuo hamosen..! Mutta tuo viitta. Ai niin, siitä tulikin mieleen, että onhan mun päiväunissa vilahtanut myös toinen elokuvasta tuttu viitta. Nimittäin tämä:


kuva

Mikä näissä viitoissa kiehtoo?? Jopa näin kesähelteillä tekis mieli pistää ompelukone surisemaan ja valmistaa oma viitta syksyä varten.

Olen ainakin nyt askeleen lähempänä viitan valmistumista. Joskus kuukausia sitten huomasin, että lähikirpparini pihalla oli myynnissa kaunisvärinen ruudullinen L-kokoinen villakangastakki. Olihan sitä pakko sovittaa, mutta ei ollut mikään yllätys, että se oli aivan liian suuri. Takki jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni kauniiden väriensä vuoksi- saisikohan siitä Himoshoppaajan viitan??

Viikko sitten huomasin, että se oli hävinnyt kirpparin pihalta. Tänään oli aivan pakko käydä kysymässä, oliko takki ostettu pois vai siirretty muualle. Myyjä kollasi varastot läpi, mutta ei löytänyt takkia mistään ja itselleni kiukutellen lompsuttelin kotiin päin läheisen puiston kautta. Ärsytti suunnattomasti, että en ollut ostanut takkia silloin kun se vielä oli myytävänä... mistä nyt löytäisin samanlaisen ylisuuren ruututakin, joka olisi niin edullinen, että uskaltaisin alkaa ratkoa sen saumat...

Tie kotiin kulki jalkapallokentän läpi. Kentän vieressä on vessakopit, ja niiden edestä paikansin jotain tuttua... ei voi olla totta! Ruututakki ja muutama muu kirpparilta haettu vaate lojui vessojen edessä maassa! Puhdistin takin lehdistä ja pölystä ja ihastelin sen värejä. Nauratti. Ei tämmöstä tapahdu kuin kirjoissa... Hetken tunnustelin omatuntoani, syyttelisikö se minua koko ensi yön, jos ottaisin takin mukaani? Se näytti hylätyltä, mutta oliko se sitä? Todennäköisin syy takin olinpaikalle oli, että joku tai jotkut olivat varastaneet takit ja lippikset kirpparin pihalta ja jättäneet kuumat vaatteet vessoille myöhemmin, tuumin ja tungin takin kassiini. Löytäjä saa pitää.

Piakkoin työnnän ompelukoneen johdon pistokkeeseen ja kokeilen tuunata Sen Viitan. Se vaatisi Beckyn tapaan kultaiset napit, mutta itse käytän enemmän hopeaa ja kuparia. Myös kaulus ja pituus eroavat, mutta tästäpä tuleekin Nutellan Viitta.

Finally At My Flat

Juna-asemalla tapahtunutta

Nut raahaa painavaa lentolaukkuansa (sis. ompelukoneen...) alikulkutunnelin portaita pitkin, Rudi vetää hihnassa minkä kerkiää. Lauma erittäin komeita uroksia ohittaa heidät portaiden alapäässä.
Jättehyvännäköinen Mies: Tarviiko naisen laukku kantaa?
Nutella (jämäkästi): Ei. Mä otan hissin.
JM: Aijaa... aattelin vaan. Eikös ollakin kohteliaita poikia?
N: Joo, ootte. Todellakin. Kiitos kovasti...
Nut pinkoo lähimmälle hissille, runnoo koiran ja laukun sisälle ja etsii hetken ylös-nappia. Hissi pysähtyy juuri äsken alas kompuroitujen portaiden yläpäähän. Nut tallustaa hissistä ulos, juottaa koiran pullosta muina naisina ja matkustaa samalla hissillä takaisin alas. Oikea hissikin löytyy... no mutta, hämmentyy sitä rumemmankin suomalaismiehen odottamattomasta avuntarjouksesta.
Mutta miten vaikeaa on sanoo että KYLLÄ KIITOS ???

Meillä oli oikein ihana loma kotikotona. Ihan kuin olis ollu kesälomalla :) I love it there! Meidän suurperhe(6+poikakaverit+elukat) on ihana, kuten myös koti, joten sinne on aina mukava mennä. Koettiin Rudin kans melkoinen muodonmuutos... musta tuli rrrrredhead ja Rudin painava turkki trimmattiin pois. Sen alta kirjaimellisesti kuoriutui solakka ja nuorekas koiraherra. Se muistuttaa kaikkine koristeleikkauksineen glamrockdoggya, vain niittipanta puuttuu... ostoslistalle :) Teen Rudin parturireissusta ihan oman postauksensa before-after-kuvineen piakkoin.

I´m happy for my new friends..

..but I miss my old ones.

Mulla on kasoittain ihania ystäviä. Parasta ystävää mulla ei ole ollut vuosiin, mutta sen sijaan mulla on hyviä kavereita ja ystäviä ympäri Suomea ja maailmaa. Rikkainta mun ystäväpiirissä on se, että nämä ihanat ovat ikään kuin elämän eri osa-alueilta. On lapsuuden ystäviä, hevoskavereita, uskovaisia ystäviä, vanhoja koulukavereita, nykyisiä koulukavereita, jalkapallokavereita, kuunneltavia ystäviä (niitä, jotka soittavat joka viikko puhuakseen elämästänsä taukoamatta), naapurintyttöjä, kirjekavereita, leirikavereita, koiranomistajakavereita...

Näistä löytyy kyllä monenlaista spesiaalitapausta. And a few friends, who I miss most atm.

Erityisen paljon ikävöin nyt kahta ihanaa sisarusta, joiden kanssa on vietetty niin monta mieleenpainuvaa hetkeä, etten pysy edes laskuissa. Nämä tyttöset on hauskaa lenkkiseuraa ja saa mut höpöttämään kuin papupata. Niiden kanssa viihtyy myös kirppareilla, merenrannalla, aitassa ja kahviloissa. Meillä on yhteinen perinne: joulupiknik erään autiotalon pihapiirissä. Kynttilät loistaa lyhdyissä, on aivan pimeää, joskus sataa vähän lunta. Termarit on täytetty höyryävän kuumalla kaakaolla ja repusta löytyy monenlaista evästä. I wish I would travel to your place right now, girls.

Mielenpäällä on ollut myöskin eräs upea ystäväni, jonka kanssa on leikitty yhdessä jostain neljävuotiaasta asti. Mun barbie halus aina olla amerikkalainen... mutta ystäväni tiesi aina enemmän ulkomaailmasta, hänen maailmansa oli suurempi jo silloin. Inkkarileikkien tiimmellyksestä kasvoi pohdiskelevaisia tyttöjä, jotka puhui keskenään kaikesta. Lähes kaikesta, ainakin. Ja kun välimatka kasvoi, sitten otettiin kynät käteen ja kirjoitettiin. Nämä hellemekkoiset tytöt ei vaan osanneet shoppailla maatalouskaupassa, mutta mitäs pienistä kun maailman tuulet puhaltaa ja elämä on tässä. Voitaisiinpa tavata ja kuroa kiinni ne hetket ja vuodet, jotka olemme olleet poissa toistemme elämästä. I wish I was brave enough to call you even though we haven´t met in ages, sweetheart.

Voi, vielä yhdelle olisi soitettava. Kolmikosta on tullut kaksikko, koska hän asuu kaukana. Tämän porukan lämmin ihanuus, jolla on kärsivällisyyttä ja sydämellisyyttä. Asuisitpa säkin täällä. Usko pois, tää voittaa Uleåborgin sata-nolla. Juoruhetket yhdessä vie aikaa- sitten kun nähdään, ei katsella kelloja, kun suut käy. Ja joulun jälkeen huristellaan amisringin kautta syömään pikaruokaa. Vaikka ei osata käyttää automaattivaihteita eikä tilata drive-in-väylältä :) Girl, could you catch a train and travel here before summer?

Kaikenlaisia ystäviä. Iloisia, surullisia, onnellisia ja onnettomia. Ystäviä, joita näkee joka päivä; ystäviä, joita näkee vain harvoin. Hiljaisia, höpöttäjiä, liioittelijoita ja vaatimattomia kertojia. Niitä, jotka kantaa sua ja niitä, jotka tarvii kantamista. `Cos that are friends for.

Klara Vappen!

Lounaaksi herkkumunkkeja Nutin tapaan!


Tarvitset:
- tee-ne-itse-munkkeja, tein tämän ohjeen mukaan, mutta lisäsin ripauksen kardemummaa
- Valio Valkosuklaa-lime-rahkaa, jota pursotetaan valmiiden, jäähtyneiden munkkien sisälle. Vähän vaihtelua! :)
- simaa :P Löysin kaupasta alkoholitonta simaa, mutta se maistuu ihan epäsimalle.. ensi vuonna pistän panimon pystyyn, kissa vieköön..

Pilasin itse eilen vapunaattoni, joten tänään pysyn kyllä tiiviisti omassa ja Rudin seurassa. Lähtee järki. No, huomenna aamusta töihin..

Ensi viikolla pitäisikin palata kouluun antoisan työssäoppimisen jälkeen. Tämä tyttö nauttis paljon enemmän att jobba kuin gå till skolan. Varsinkin, kun on vähän heikot välit muutaman luokkakaverin kanssa.. tuntuu, että viime aikoina oon onnistunut sotkeen muun elämäni lisäksi vielä ihmissuhteenikin. Just nu är livet inte lättvindigt och härligt.

Sain aivan ihunan kiitoslahjan töistä..!! :)

Mun työpaikkaohjaaja oli itse tehnyt mulle ihanan korusetin, joka sopii asuun kuin asuun. Lisäksi Glissin ja Got2be:n ihonhoitotuotteita, kakunkoristeita ja herkullinen Mehukatti-uutuus. Kaikki tulee kyllä käyttöön!! :)

Nyt pitäis laittaa siivoukset pystyyn, ois kaikenlaista tiskistä pölynpyyhintään. Ensin kuitenkin vois harjata Rudin ja leikata siltä kynnet. Äijä on kuorsannut sitten niin viimeistä päivää.. :D