Finally At My Flat

Juna-asemalla tapahtunutta

Nut raahaa painavaa lentolaukkuansa (sis. ompelukoneen...) alikulkutunnelin portaita pitkin, Rudi vetää hihnassa minkä kerkiää. Lauma erittäin komeita uroksia ohittaa heidät portaiden alapäässä.
Jättehyvännäköinen Mies: Tarviiko naisen laukku kantaa?
Nutella (jämäkästi): Ei. Mä otan hissin.
JM: Aijaa... aattelin vaan. Eikös ollakin kohteliaita poikia?
N: Joo, ootte. Todellakin. Kiitos kovasti...
Nut pinkoo lähimmälle hissille, runnoo koiran ja laukun sisälle ja etsii hetken ylös-nappia. Hissi pysähtyy juuri äsken alas kompuroitujen portaiden yläpäähän. Nut tallustaa hissistä ulos, juottaa koiran pullosta muina naisina ja matkustaa samalla hissillä takaisin alas. Oikea hissikin löytyy... no mutta, hämmentyy sitä rumemmankin suomalaismiehen odottamattomasta avuntarjouksesta.
Mutta miten vaikeaa on sanoo että KYLLÄ KIITOS ???

Meillä oli oikein ihana loma kotikotona. Ihan kuin olis ollu kesälomalla :) I love it there! Meidän suurperhe(6+poikakaverit+elukat) on ihana, kuten myös koti, joten sinne on aina mukava mennä. Koettiin Rudin kans melkoinen muodonmuutos... musta tuli rrrrredhead ja Rudin painava turkki trimmattiin pois. Sen alta kirjaimellisesti kuoriutui solakka ja nuorekas koiraherra. Se muistuttaa kaikkine koristeleikkauksineen glamrockdoggya, vain niittipanta puuttuu... ostoslistalle :) Teen Rudin parturireissusta ihan oman postauksensa before-after-kuvineen piakkoin.