Kaihertaa mun mieltä..

Tiedätkö tunteen, kun joku vaate vain iskee täysillä ja kaihertaa sen jälkeen mielessä päivästä toiseen?? Mä löydän usein must-to-have-vaatteita telkkarista ja leffoista.

Yksi tämmöinen on ollut kuukausia sitten Salkkareissa Cindyn päälle puettu pinkki uimapuku.. niin kaunis! Oon etsinyt täydellistä uimapukua jo jonkin aikaa, koska joissain tilanteissa pukisin mieluummin bikinien sijaan uimapuvun. Sen kun saisi! Se oli yhtä aikaa sporttinen mutta naisellinen, juuri sellainen, mistä pidän.

Toinen mielessä piikitellyt asu vilahti tv:ssä, kun istahdin uimahallireissulla kahvion pöytään ja vilkaisin töllötintä, jossa juuri meni keskusteluohjelma koskien linnunpönttöön asennettuja videokameroita. Ohjelman juontajanaisella (ei hajuakaan ohjelmasta tai juontajan nimestä, hyvä Nut!) oli päällä ihanaihanaihana tummansininen tunika. Se oli satiinimaista materiaalia, jossa oli valkoisia kuvioita. Valtavan kaunis tunika, jossa oli ripaus etnohenkisyyttäl, mikä puree muhun :) Pakko saada!
Mutta kaikista pahin addiktio ja obsessio mulle on kehittynyt tästä...
kuva

Kyllä, se on Himoshoppaajan päällä nähty viitta. Upea!! Ottaisin kyllä enemmän kuin mielelläni nuo muutkin vaatteet, etenkin tuo hamosen..! Mutta tuo viitta. Ai niin, siitä tulikin mieleen, että onhan mun päiväunissa vilahtanut myös toinen elokuvasta tuttu viitta. Nimittäin tämä:


kuva

Mikä näissä viitoissa kiehtoo?? Jopa näin kesähelteillä tekis mieli pistää ompelukone surisemaan ja valmistaa oma viitta syksyä varten.

Olen ainakin nyt askeleen lähempänä viitan valmistumista. Joskus kuukausia sitten huomasin, että lähikirpparini pihalla oli myynnissa kaunisvärinen ruudullinen L-kokoinen villakangastakki. Olihan sitä pakko sovittaa, mutta ei ollut mikään yllätys, että se oli aivan liian suuri. Takki jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni kauniiden väriensä vuoksi- saisikohan siitä Himoshoppaajan viitan??

Viikko sitten huomasin, että se oli hävinnyt kirpparin pihalta. Tänään oli aivan pakko käydä kysymässä, oliko takki ostettu pois vai siirretty muualle. Myyjä kollasi varastot läpi, mutta ei löytänyt takkia mistään ja itselleni kiukutellen lompsuttelin kotiin päin läheisen puiston kautta. Ärsytti suunnattomasti, että en ollut ostanut takkia silloin kun se vielä oli myytävänä... mistä nyt löytäisin samanlaisen ylisuuren ruututakin, joka olisi niin edullinen, että uskaltaisin alkaa ratkoa sen saumat...

Tie kotiin kulki jalkapallokentän läpi. Kentän vieressä on vessakopit, ja niiden edestä paikansin jotain tuttua... ei voi olla totta! Ruututakki ja muutama muu kirpparilta haettu vaate lojui vessojen edessä maassa! Puhdistin takin lehdistä ja pölystä ja ihastelin sen värejä. Nauratti. Ei tämmöstä tapahdu kuin kirjoissa... Hetken tunnustelin omatuntoani, syyttelisikö se minua koko ensi yön, jos ottaisin takin mukaani? Se näytti hylätyltä, mutta oliko se sitä? Todennäköisin syy takin olinpaikalle oli, että joku tai jotkut olivat varastaneet takit ja lippikset kirpparin pihalta ja jättäneet kuumat vaatteet vessoille myöhemmin, tuumin ja tungin takin kassiini. Löytäjä saa pitää.

Piakkoin työnnän ompelukoneen johdon pistokkeeseen ja kokeilen tuunata Sen Viitan. Se vaatisi Beckyn tapaan kultaiset napit, mutta itse käytän enemmän hopeaa ja kuparia. Myös kaulus ja pituus eroavat, mutta tästäpä tuleekin Nutellan Viitta.