Kuin tätä olis tehnyt aina.
No niinhän mä oonkin :)
Kaikki on mennyt tähän mennessä hienosti, mistä kiitos kuuluu Rudille! Poitsu on käyttäytyny hyvin mallikkaasti -ei juuri hauku turhia ja osaa rauhoittua, kun on levon aika. Osas jopa odotella mua lääkäri + kauppa-käynnin ajan hienosti hiljaa. Mutta mistäs mä sitten koiruuden löysinkään?? Nukkumasta mun sängyssä!! Nou nou... Ei se mun nähden, mutta.. Nytkin se otti paikkansa tuosta mun vierestä ja siinä se köllöttelee. Saatiin tänään eräs herravieraskin, joka tykkäs vähän leikkiä Rudin kans :)
Mut on mulla huoliaki (ai kato ylläri!). No ei onneks mieshuolia, kun nää koirajutut menee aika usein semmosten epäkonkreettisten juttujen edelle.. :D Mieltä painaa meidän superupee kotikoira Dana, joka kuulemma masistelee nyt kotona. Kun mä asuin kotona, sen hoito oli suurilta osin mun vastuulla. Sitte meikätyttö otti ja muutti till utomlands. Danan maailmaan ei vain mahtunut, että mä olin vielä hengissä, kun palasin kotiin vieraileen kolmen kuukauden päästä. Sen jälkeenkin se on aina ollut enemmän tai vähemmän hämmentynyt, kun saavun kotiin. Mutta aina se osoittaa kiintymystänsä, kun tokenee shokistansa ja tunnistaa mut.
Tällä kertaa Dana todellakin halas mua. Halasi. Dana ei oo mikään sylikoira, vaikka se ei enää välttelekään läheisyyttä niin kovasti. Tiedätkö tunteen, kun jokin eläin tuntuu vaan sopivan sulle? Niin kuin itsesi malliseksi kulunut paita tai suosikkikenkäsi. Siltä musta tuntui hevoseni kanssa -meidän askeleet sopi yhteen täydellisesti. Danan halaus on samanlainen... meidän kaarteet ja muodot sulautuvat yhteen. Harmoniaa.
Ja kun mä lähdin, Dana tuijotti mua kulmien alta teatraalisesti mökötysasennossaan. Sä lähdet, mä jään, enää usko en elämään. HUOH. Jämeräksi border collieksi Dana osaa olla uskomattoman tunteellinen. Siitä matolta äiti sen löysi tullessaan kotiin myöhemmin. Ei, nyt ei häntä heilu. Elämä ei oo enää reiluu. Sillä on toinen, se jätti mut. Haluaisin vain olla kuollut! Voi pientä.
Mutta oikeesti, voiko se mennä näin? Että Dana tajuaa tilanteen ja on mustasukkainen?
Mä oon aina ollut sitä mieltä, että se koira on fiksumpi kuin mä.
Mikä ei tietenkään oo paljoa vaadittu piilobondin lemmikiltä.
We´ll be following the situation.. nyt aattelin katsoa, saanko sikeästi Joss Stonen rytmiin nukkuvan Rudin hereille. Jos kävis tunnin lenkillä ja samalla piipahtais hakeen mulle suklaata illaks. Tänään mä herkuttelen! Sitähän varten lomat on keksitty :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti