keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

"Tervetuloa", hän sanoi koiralle. "Tää ois nyt sitte sun koti."

May I present..

tässä on Rudi :)

Kävin kotikotona eli vanhempieni luona neljän päivän reissulla. Uijjuij miten nautin kotona käymisestä - kotona saa olla isolla porukalla, kun monesti meillä on kuusihenkisen perheemme lisäksi (plus elukat!) vielä pikkusiskojen poikakaverit käymässä. Leivoin synttäreideni kunniaksi mangobritan, jolla sitten herkuteltiin. Jääkaappi on täynnä ruokaa, mikä on taivaallinen näky tällaiselle rutiköyhälle opiskelijalle. Lisäksi kotona on aina jotain uutta ihmeteltävää, kun äiti sisustaa niin ahkerasti. Maalaisromanttisuus <3

Mutta Rudi oli toki iso syy kotivierailuun :) Kävin sen kotona kyläilemässä, vein sen pari kertaa lenkille ja yövyin yhden yön siellä -Rudi nukkui sängyn alla ja kissa kainalossa :)

Reilun kolmen tunnin matka tänne sujui leppoisasti autohullun otuksen kanssa. Iskä pelkäs, että koira sotkis penkit joko ulosteella, virtsalla tai oksennuksella ja kävi ostamassa suojapeitteen, mutta selvittiin perille ilman mitään eritteitä. :)

Koiruus on täällä melkein kuin kotona. Välillä se vähän vinkuu, mutta muuten sillä näyttäis kaikki olevan ok -ruoka maistuu, lenkillä on hauskaa ja omalle tutulle pedille voi köllähtää levähtelemään.

Mutta kyllä meillä on hurjasti hommaa ennenku meistä tulee hyvä tiimi... molemmin puolin on valtavasti opittavaa! Aloiteltiin jo tänään katsekontaktiharjoituksilla ja yksinolon opettelulla. Täytyy vaan muistaa edetä tarpeeksi hitain askelin, mikä voi kyllä olla hieman hankalaa munlaiselle hoppuilijalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti